"Some also have wished, that the next way
to their Father's house were here, that
they might be troubled no more with
either hills or mountains to go over; but
the way is the way, and there is an end."
-John Bunyan
Olen täällä blogissa aiemminkin todennut, että tänä keväänä on ensi-iltaan tullut erityisen paljon minua kiinnostavia elokuvia. Parhaiten minuun kuitenkin osui ja upposi "Lion" tänään. Muistaakseni elokuvaa kuvattiin jossain sanalla "pakahduttava" ja sen sanan olisin minäkin valinnut kuvaamaan sitä. Toivottavasti en häirinnyt muita katsojia taukoamattomalla niiskutuksellani.
Kyseessä ei ole varsinaisesti kasvutarina, vaan elokuva omien juurien löytämisen tärkeydestä. Intialainen Saroo joutuu vahingossa pienenä eroon perheestään ja päätyy adoptoitavaksi Australiaan. Uuden perheensä ansiosta hän saa todennäköisesti paremmat eväät elämään kuin olisi Intiassa saanut. Ajatus kotimaahan jääneistä äidistä ja veljestä ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan ja kasvettuaan aikuiseksi hän alkaa Google Earthin avulla kartoittaa lapsuuden kotinsa mahdollista sijaintia miljoonien ihmisten kansoittamasta Intiasta. Lopulta ihme tapahtuu ja hän löytää kuin löytääkin äitinsä matkustettuaan Intiaan jäljittämään tätä. Tämä tarina on tosi.
Vertailua esimerkiksi Slummien miljonääriin ei voi välttää, vaikkakin Intia onkin kuvattu tässä elokuvassa lempeämmin. Pääosan esittäjät, joista minulle oli entuudestaan tuttu vain Nicole Kidman, tekevät kaikki vakuuttavaa työtä. Meillä kaikilla on luultavasti "vieraillut" elämässämme ihmisiä, jotka ovat sittemmin siitä kadonneet. Elokuva antaa kuitenkin uskoa siihen, että varsinkin näin Facebookin aikakaudella tällaiset kadonneet ihmisetkin saattaa löytää. Jos niin on tarkoitettu.
Alla olevat kuvat ovat omalta Intian reissultani vuonna 2010.
to their Father's house were here, that
they might be troubled no more with
either hills or mountains to go over; but
the way is the way, and there is an end."
-John Bunyan
Olen täällä blogissa aiemminkin todennut, että tänä keväänä on ensi-iltaan tullut erityisen paljon minua kiinnostavia elokuvia. Parhaiten minuun kuitenkin osui ja upposi "Lion" tänään. Muistaakseni elokuvaa kuvattiin jossain sanalla "pakahduttava" ja sen sanan olisin minäkin valinnut kuvaamaan sitä. Toivottavasti en häirinnyt muita katsojia taukoamattomalla niiskutuksellani.
Kyseessä ei ole varsinaisesti kasvutarina, vaan elokuva omien juurien löytämisen tärkeydestä. Intialainen Saroo joutuu vahingossa pienenä eroon perheestään ja päätyy adoptoitavaksi Australiaan. Uuden perheensä ansiosta hän saa todennäköisesti paremmat eväät elämään kuin olisi Intiassa saanut. Ajatus kotimaahan jääneistä äidistä ja veljestä ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan ja kasvettuaan aikuiseksi hän alkaa Google Earthin avulla kartoittaa lapsuuden kotinsa mahdollista sijaintia miljoonien ihmisten kansoittamasta Intiasta. Lopulta ihme tapahtuu ja hän löytää kuin löytääkin äitinsä matkustettuaan Intiaan jäljittämään tätä. Tämä tarina on tosi.
Vertailua esimerkiksi Slummien miljonääriin ei voi välttää, vaikkakin Intia onkin kuvattu tässä elokuvassa lempeämmin. Pääosan esittäjät, joista minulle oli entuudestaan tuttu vain Nicole Kidman, tekevät kaikki vakuuttavaa työtä. Meillä kaikilla on luultavasti "vieraillut" elämässämme ihmisiä, jotka ovat sittemmin siitä kadonneet. Elokuva antaa kuitenkin uskoa siihen, että varsinkin näin Facebookin aikakaudella tällaiset kadonneet ihmisetkin saattaa löytää. Jos niin on tarkoitettu.
Alla olevat kuvat ovat omalta Intian reissultani vuonna 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti