Eilen näin moneen kertaan palkitun elokuvan Moonlight. Moonlight on nuoren miehen kasvutarina huumeiden huuruisesta Miamista. Päähenkilö on Chiron, poika, jota kutsutaan myös nimellä Little. Elokuva koostuu kolmesta eri osasta, joista ensimmäisessä Chiron on vielä lapsi, toisessa nuori ja kolmannessa jo aikuinen. Muita elokuvan henkilöitä ovat Chironin äiti, hänen ystävänsä Juan ja tämän tyttöystävä Teresa sekä Chironin kumppani Kevin. Elokuvan alussa Juan löytää Chironin kaupitellessaan huumeita kaukana pojan kotikulmilta ja vie tämän kotiin. Siitä alkaa heidän ystävyytensä.
Elokuva etenee aika verkkaisesti, muttei kuitenkaan tylsästi. "Pahat ihmiset", kuten huumekauppiaat eivät ole pelkästään pahoja, vaan heissäkin on hyviä puolia. Chiron on lapsuudessaan "hyvä poika", jonka äiti on narkkari. Aikuisena hänestä tulee kuitenkin huumekauppias. Elokuva saakin katsojan miettimään kuinka paljon ihmisen kohtalosta on tämän omissa käsissä. Miljöö on elokuvassa synkkä, mutta elokuva kokonaisuudessaan onnistuu olemaan loppujen lopuksi aika valoisa ja lämminhenkinen.
Muutamia vuosia sitten olin englannin opettajana lasten kesäleirillä Venäjällä. Oppilaiden joukossa oli pieni poika, joka ei puhunut juuri mitään kenellekään. Hänen nimeään en enää muista. Heti elokuvan alkumetreillä muistin tuon pojan, joka niin kovasti muistutti mielestäni tämän elokuvan päähenkilöä. Toiset opettajat sanoivat häntä autistiseksi ja pilkkasivat häntä silloin kun hän ei ollut kuulemassa. Minun kävi poikaa sääliksi ja olisin halunnut tehdä jotain hänen hyväkseen, mutta hän ei ollut minun opetusryhmässäni. Liian usein ihmiset tuomitsevat hiljaiset ihmiset tyhmiksi. Autistiseksi en tuota venäläistä poikaa usko, vaikka hän näyttikin elävän omissa sisäisissä maailmoissaan. Yhtäkaikki, elokuvan jälkeen yllätin itseni miettimästä jälleen tuota pientä poikaa. Mitä hänelle mahtoi tapahtua leirin jälkeen?
Elokuva etenee aika verkkaisesti, muttei kuitenkaan tylsästi. "Pahat ihmiset", kuten huumekauppiaat eivät ole pelkästään pahoja, vaan heissäkin on hyviä puolia. Chiron on lapsuudessaan "hyvä poika", jonka äiti on narkkari. Aikuisena hänestä tulee kuitenkin huumekauppias. Elokuva saakin katsojan miettimään kuinka paljon ihmisen kohtalosta on tämän omissa käsissä. Miljöö on elokuvassa synkkä, mutta elokuva kokonaisuudessaan onnistuu olemaan loppujen lopuksi aika valoisa ja lämminhenkinen.
Muutamia vuosia sitten olin englannin opettajana lasten kesäleirillä Venäjällä. Oppilaiden joukossa oli pieni poika, joka ei puhunut juuri mitään kenellekään. Hänen nimeään en enää muista. Heti elokuvan alkumetreillä muistin tuon pojan, joka niin kovasti muistutti mielestäni tämän elokuvan päähenkilöä. Toiset opettajat sanoivat häntä autistiseksi ja pilkkasivat häntä silloin kun hän ei ollut kuulemassa. Minun kävi poikaa sääliksi ja olisin halunnut tehdä jotain hänen hyväkseen, mutta hän ei ollut minun opetusryhmässäni. Liian usein ihmiset tuomitsevat hiljaiset ihmiset tyhmiksi. Autistiseksi en tuota venäläistä poikaa usko, vaikka hän näyttikin elävän omissa sisäisissä maailmoissaan. Yhtäkaikki, elokuvan jälkeen yllätin itseni miettimästä jälleen tuota pientä poikaa. Mitä hänelle mahtoi tapahtua leirin jälkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti