lauantai 26. marraskuuta 2016

Hiirenloukku

Yläasteella minulla oli Agatha Christie -kausi. Jos ei tullut kaikki kirjat luettua niin vähintäänkin suurin osa. Usein kuulee sanottavan, että Christien kirjat ovat epärealistisia. Näin varmasti onkin, mutta näyttämölle hänen teatraaliset tarinansa sopivat kuin nenä päähän. Näin päättelin eilen kun näin Hiirenloukun, Lontoossakin yli 25000 kertaa esitetyn näytelmän Järvenpään kellariteatterin näyttämöllä. Tässä tapauksessa myöskään tarinaa ei voi sanoa epärealistiseksi, sillä se pohjautuu tositapahtumiin. Toki se on puettu melko melodramaattiseen ulkoasuun.
Olen nähnyt viime vuosina erittäin onnistuneita näytelmiä Kellariteatterissa, eikä Hiirenloukku tee poikkeusta. Näyttämön sijainti Järvenpää-talon kellarikerroksessa sopii erityisen hyvin kauhunäytelmien, tässä tapauksessa murhamysteerin esittämiseen. Katsojat ja näyttelijät ovat lähellä toisiaan ja tulee melkein tunne, että yleisö on osa esitystä. Suljetun tilan tuntu luo aivan erityisen tunnelman ja hyvät puitteet kertomukselle sekä yleisön spontaaneille reaktioille.  Lisäksi tällä kertaa on annettava tunnustusta teatterille upeasta lavastuksesta.
Viime vuosina olen suosinut dekkareissakin sellaisia tarinoita jotka linkittyvät yhteiskunnallisiin teemoihin. Löytyykö tällaista tasoa Christien kirjoista? Pelkäänpä ettei. Mutta se ei olekaan niiden tarkoitus. Niiden tarkoitus on viihdyttää ja antaa lukijan tai yleisön arvailla kuka on murhaaja. Muistin loppuratkaisun etukäteen koska olin lukenut kirjan vuosia sitten, mutta se ei juuri haitannut näytelmän seuraamista.
Lontoossa kuulemma on tapana että Hiirenloukun lopussa yleisöä pyydetään olemaan paljastamatta loppuratkaisua muille. Näin myös Kellariteatterissa. Siksi toivotankin vain teille viihtyisiä hetkiä näytelmän parissa.     

Joulua odotellessa


lauantai 19. marraskuuta 2016

Mitä onni on?

Paikkakuntani harrastajateatterissa sai ensi-iltansa 27.10. näytelmä Mitä onni on? Olen toiminut näytelmän puvustustiimissä ja jaan tässä tekstissä hieman fiiliksiäni näytelmän teosta sekä lopputuloksesta. Puvustuksen kannalta näytelmän rakentaminen ei ollut vaikeaa sillä se sijoittuu nykyaikaan. Näytelmän toteutuksen varsinaiset haasteet olivatkin sen muilla osa-alueilla. Kuinka saada aikaan näytelmä tällaisesta aiheesta välttäen kliseet?
Kun sain käsikirjoituksen luettua kesän alussa, olin totta puhuen aika skeptinen. En pystynyt millään hahmottamaan kuinka siitä saisi aikaan hyvän näytelmän, saati komedian. Nyt ymmärrän, että tietynlaiset käsikirjoitukset alkavat "elää" vasta päästyään teatterin estradille. 
Olen nähnyt näytelmän kokonaisuudessaan nyt kolme kertaa ja minusta se on ihan huippu ja paranee kerta kerralta. Koska olen harrastanut runonlausuntaa minua on ilahduttanut erityisesti näytelmän paikoin lyyrinenkin kieli. 
Näytelmä kertoo tavallisen suomalaisen miehen, Pekan, onnen tavoittelusta. Näytelmän muita päähenkilöitä ovat Pekan vaimo Liisa, heidän kaksi tytärtään, Pekan pingiksen pelikaveri Hannu sekä nuoruuden rakastettu Liselotte. En paljasta tarinasta enempää tässä, sanon vain että taitavan ohjaajan käsittelyssä ovat lahjakkaat näyttelijät saaneet tarinan elämään tavalla jota en uskonut aluksi mahdolliseksi. Näytelmän loppukohtauksen repliikit jäävät mieleen: "Onni on ikkunaan ripsivä sade tai pyykinpesukoneen humina illalla." Sen enempää ei tarvita.      

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

maanantai 7. marraskuuta 2016

Tähdet, tähdet


Joo, joo tiedän, että joulu on vielä kaukana, mutta näitä soodataikinasta tehtyjä koristeita oli pakko kokeilla Ruususuu & Huvikumpu -blogin innoittamana.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Valoa pimeyteen



Tämän upean rosee-lampun teon aloitin jo 1,5 vuotta sitten, mutta se jäi lojumaan keskeneräisenä huoneen nurkkaan. Nyt syyslomalla tein sen viimein valmiiksi ja tänään se pääsi kattoon.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Syyskuvausta, osat 4 ja 5



Tässä kuvat 4 ja 5/syksy. Seuraavaksi odotellaan kunnon lumisateita, jotta saadaan talvikuvia.