lauantai 22. lokakuuta 2022

Onnenkissa

Pari vuotta sitten olin kirjoituskurssilla, jossa meillä oli vierailevana kirjailijana Aino Vähäpesola. En silloin ehtinyt lukea hänen kirjaansa Onnenkissa, mutta tartuin siihen nyt kiinnostuneena sijoittaakseni sen Helmet-haasteesseen. Lisäksi Edith Södergran, joka on yksi Pesolan kirjan aiheista, kiehtoo minua henkilönä.

En tiedä miksi lukeminen tökki tällä kertaa hieman: Onnenkissa on hyvin ja persoonallisella tavalla kirjoitettu. Ehkä en ollut varsinaisesti kirjan kohderyhmää; tämä olisi iskenyt paremmin 20 vuotta sitten. Siitä huolimatta löysin kirjasta lukuisia mielenkiintoisia keskustelun avauksia, erityisesti feminismistä. Myös tästä kirjasta voi sanoa, että se parani loppua kohden.  

Mutta ensin pari sanaa autofiktiosta: en ole oikeastaan aikaisemmin tutustunut tähän kirjoittamisen lajiin, ja nytkin fiilikseni sitä kohtaan ovat ristiriitaiset. Toisaalta autofiktiivinen kirjoittaminen tekee kirjan kertojanäänestä omakohtaisen ja omaäänisen ja se tulee lähemmäksi lukijaa kuin esimerkiksi kirjoitettaessa yksikön kolmannessa persoonassa. Toisaalta taas tunnen itseni tirkistelijäksi, aivan kuin olisin näkymättömänä kertojan kanssa samassa tilassa. 

Jäin miettimään kirjan alkua, jossa käsitellään gradun palautetilaisuutta. En oikein ymmärrä, miksi kertoja loukkaantuu siitä, että joku toinen opiskelija arvelee gradun aiheen olevan kirjoittajalle henkilökohtainen. Sehän on pelkkä toteamus. Mietin myös, olinko minä muka 20-kymppisenä noin, hmm, sanoisinko itsetietoinen (yritän välttää sanaa ylimielinen). Tietyssä määrin se kuuluu mielestäni nuoruuteen, mutta tässä kirjassa tuota besserwisserismiä oli ehkä vähän liikaa, vaikka se muistuttaakin hieman itseäni 20 vuotta sitten. 

Mutta: kirjalla on monia ansioita, eikä vähäisin niistä ole se, että se herättää ajatuksia. Kuten sanottu, kaikkein eniten kiinnostuin kirjoittajan feministisistä ajatuksista. Aatetta on käsitelty useissa aikaisemmissa blogiteksteissäni. Yksi lempisanonnoistani on W. H. Audenin: If equal affection can not be, let the more loving one be me. Sanonta kääntyy hieman kankeasti suomeksi, muta Audenin ajatuksenahan on, että parisuhteen osapuolista on parempi olla se, joka välittää enemmän. Jos ajatellaan, että vaikkapa nainen on se, joka välittää enemmän, niin Vähäpesolan mukaan tällainen nainen ei voi olla feministi, koska feministit pyrkivät saamaan naisille enemmän valtaa, ja parisuhteessa se joka välittää vähemmän on yleensä vallankahvassa. Miten kiinnostava ajatus! Toki täydellisessä maailmassa itsekin preferoisin tasa-arvoista suhdetta, mutta todellisuus on useimmiten erilainen kuin ihannetilanne.   

Olin itse 20-vuotiaana ahkera vaatteiden shoppailija ja varsinkin kenkiä tuli ostettua ihan liikaa. Käsittääksseni Vähäpesola on sitä mieltä, että shoppailuun verrattuna muut harrastukset ovat feministisempiä. Itse asiassa olen tästä hänen kanssaan samaa mieltä. Harvemmin miehet ostelevat vaatteita miellyttääkseen naisia (en tarkoita nyt pariskuntia). No, onneksi (ilmastonkin kannalta) ostan nykyisin huomattavasti vähemmän vaatteita. Jäin kuitenkin miettimään, eikö nainen, joka tykkää shoppailusta siis voi olla feministi. Toki on muistettava, että feminismissä, kuten muissakin aaatteissa on paljon eri suuntauksia. 

Haluaisin antaa kirjalle 3,5 tähteä, mutta koska annan vain kokonaisia lukuja kirjoille, niin tein tällä kertaa mielessäni hieman tavallista tarkemman vertailun. Kesti aika kauan ennen kuin pääsin tarinan imuun, ja kuten edellä on todettu en ehkä kuulu aivan kohderyhmään. Nelosta puoltaa kuitenkin se, että teoksen kieli on omaperäistä ja vaikkakin koin sen ajoittain ärsyttäväksi, se avasi uusia näköaloja edellä käsiteltyyn feminismiin. Joten menköön kiikun kaakun nelosella (huomaan, että olin aiemmin vaateliaampi lukijana). Sijoitan kirjan haasteen kohtaan 37: Kirjan kansi tai nimi saa minut hyvälle mielelle.         

Seuraavaksi blogissani tulossa: Ikipuut ja Purjehdukseni Daphnella. 

        


keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Kuu

Katselen parvekkeeltani lokakuun kuuta

pilvet purjehtivat sen ohi, peittäen kuun välillä kokonaan

minulla on kamera kädessäni ja tähyilen toiveikkaana sopivaa hetkeä ja pilvien sommitelmaa

Marbellan kuu

niin erilainen

niin samanlainen

ajoimme moottoritietä 

palmut talojen pihoilla

Ajattelen Tracy Chapmanin biisiä Fast Car. 

"You got a fast car

Is it fast enough so

we can fly away? 

We gotta make a decision

Leave tonight or live and

die this way" 


Otan kamerani, astun sisään ja suljen oven. 


sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Helmet-haaste, 3/4 vuosikatsaus

Olen joutunut tunnustamaan, että aikani ei ole riittänyt tänä vuonna Helmet-haasteen toteuttamiseen kokonaisuudessaan. Alkuvuodesta olin Espanjassa ja kuten minulle usein käy matkoilla, muut elämykset ajoivat ohi kirjojen lukemisesta. Matkoilla parhaiten uppoavat täsmähankintoina ostetut tai lainatut matkoista kertovat kirjat, mielellään sellaiset, jotka sijoittuvat juuri siihen paikkaan missä kullonkin olen. 

Kesä oli hyvää aikaa lukuhaasteessa ja sain luettua paljon mielenkiintoisia kirjoja. Mutta sitten tuli syksy, joka toi mukanaan uusia haasteita ja vaikka tekemäni lista To Be Read-kirjoista yleensä pitenee minulla ainakin yhdellä kirjalla viikossa, ja nytkin niin kävi, en ole onnistunut purkamaan listaa toisesta päästä eli siirtämään TBR-kirjoja luettujen kirjojen listalle. 

Mitä sitten olen tehnyt? Olen ripustanut ja osallistunut taidenäyttelyyn. Mutta ennen kaikkea olen opiskellut, opiskellut ja opiskellut. Kirjoittamista, graafista suunnittelua ja kalligrafiaa. Näistä jokaisesta tulen tekemään postauksen blogiin myöhemmin jonkin koulutehtävän muodossa, kunhan olen päässyt opinnoissa vähän pidemmälle. 

Loppusyksystä graafisessa suunnittelussa keskitymme kuvittamiseen ja web-suunnitteluun. Mielenkiintoisia asioita tulossa! Tilasin juuri myös Pantone-korttipohjia osallistuakseni Pantone-haasteeseen, siitä lisää myöhemmin. 

Vaikka en ole lukenut juuri mitään viikkoihin, ajattelin kuitenkin tehdä eräänlaisen 3/4 vuosikatsauksen haasteeseen pienen tilaston muodossa, koska minusta on mielenkiintoista tietää painottuuko lukemiseni jollain tavalla. Genrevertailua en tee tässä, koska on välillä vaikeaa ainakin itselleni miettiä mihin kirjallisuuden lajiin joku kirja kuuluu. Mutta tässä:

Tähdet:

5 tähden kirjat:

28 %

4 tähden kirjat:

28 %

3 tähden kirjat:

17 %

Kaikille kirjoille en antanut tähtiä, koska koin vertailun muihin kirjoihin hyödyttömäksi. Tästä esimerkkinä Yksisarvisen salaisuus, joka on siis Tintti-sarjakuvakirja. 

Kirjailijan sukupuoli:

Miesten kirjoittamat kirjat:

17 %

Naisten kirjoittamat kirjat:

83 % 

Tämä tulos oli hieman yllättävä. En ajatellut, että ero olisi näin selvä. Esimerkiksi runokirjaa en ottanut mukaan tilastoon, koska siinä oli runoja useilta eri kirjailijoilta. Ehkä yritän loppuvuodesta kääntää tilastoa enemmän toiseen suuntaan. 

Äänikirjat / luetut kirjat:

28 % / 72 %

Kieli: 

Tähän mennessä olen lukenut vain yhden kirjan englanniksi, joka muodostaa 6 % kokonaissaldosta. 

Luetut sivut: 

Tästä en ole tehnyt tilastoa kokonaismäärästä, sen paremmin kuin keskiarvostakaan, mutta ehkä innostun vielä vuoden lopussa tekemään. Toisaalta koska mukana on esimerkiksi kirja, jossa on lähes pelkkiä kuvia, ei keskiarvon laskeminen tunnu mielekkäältä. Luulen, että mediaani asettuu jonnekin 400 sivun tienoille, joten ainakin siinä mielessä olen ollut ahkera :)

Kirjailijan kansalaisuus: 

suomi: 45 %

muut: 55 %



Valitsen vielä vuoden lopussa 5 kirjaa, joita eniten suosittelen. Yhtään varsinaisesti huonoa kirjaa en mielestäni ole lukenut. 







 



  


    

tiistai 11. lokakuuta 2022

Color Diary, Part 3


“I'm so glad I live in a world where there are Octobers.”


― L. M. Montgomery, Anne of Green Gables


Parhaat kuvat tulevat yleensä silloin, kun niitä vähiten odottaa. Otin yhtenä päivänä kameran mukaani lenkille kuvatakseni ruskaa. En kuitenkaan löytänyt mielestäni tarpeeksi mielenkiintoista kohdetta ja kuva jäi ottamatta.

Eilen tullessani tanssitunnilta näin melko matalalla taivaalla möllöttävän täysikuun, jonka edessä purjehti pilviä. Yritin ensin räpsiä kännykällä kuvia siitä, huonolla menestyksellä. Kotiin tultuani olin jo oikeastaan luovuttanut, mutta menin kuitenkin parvekkeelleni katsomaan, josko kuu näkyisi sinne. Ja näkyihän se. Muutamien teknisten kokeilujen jälkeen sain aikaiseksi silmääni miellyttävän kuvan, ja jaan sen nyt tänne. (Klikkaamalla saat värit paremmin näkyviin.) Erityisen tyytyväinen olen sommitelmaan, missä ruskan värittämiä puita tasapainottaa pilvi kuun yläpuolella.