maanantai 26. helmikuuta 2018

Rannekoru helmikirjailulla

Viimekertaisesta käsityöpostauksesta on kulunut aikaa kauan. Kirjailin helmillä tällaisen korun.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Balettitunnilla








When a body moves, it's the most revealing thing. Dance for me a minute, and I'll tell you who you are.

-Mikhail Baryshnikov

Taitoluistelun myötä olen pikkuhiljaa taas aloittelemassa liikuntaharrastusta, vaikka jalka ei vielä aivan kunnossa olekaan. Halusin lisäksi vielä jonkin rauhallisen lajin, jossa kuitenkin kunto kohoaisi.
Koska olen harrastanut pitkään musiikkia, musiikillinen liikunta on lähellä sydäntäni. Siksi lajiksi valikoitui aikuisbaletti, jota en ole vielä koskaan harrastanut. Tanssin termit toki ovat minulle tuttuja jazz-tanssista, jota harrastin vuosia sitten.
Ennen tanssitunteja lähetin  hädissäni kaverilleni viestin ja kysyin, että mitä vaatteita sillä tunnilla oikein puetaan päälle. Helpotuksekseni kuulin, että tavalliset jumppavaatteet kävisivät mainiosti. 

Ilmoittauduin ensin kokeilutunnille siltä varalta, että jos laji ei kuitenkaan tuntuisi omalta, ei olisi pakko jatkaa. Kuten kuvasta näkyy olen kuitenkin hankkinut itselleni balettitossut. Olen siis päättänyt jatkaa harrastusta. Tunti on ainakin tähän asti ollut juuri sopivan tasoinen. Varsinkin selän liikkuvuudessa minulla on silti paljon töitä edessä.

En havittele mihinkään näytöksiin esintymään. Minulle riittää, kun saan hyppiä ja taivutella omaksi ilokseni. Lisäksi saan kuunnella yli tunnin ajan kaunista musiikkia.  

lauantai 17. helmikuuta 2018

Taitoluistelun ihanuus ja kamaluus



"Figure skating is theatrical. It's artistic. It's elegant. It's extremely athletic. And there's a very specific audience for that." 
-Johnny Weir

Olen julkaissut täällä blogissani jo kaksi taitoluistelua käsittelevää juttua. Toisessa kerron, miten oma kiinnostukseni taitoluisteluun heräsi ja toisessa syvennyn enemmän omaan luisteluharrastukseeni. Halusin kuitenkin kirjoittaa taitoluistelusta ainakin yhden tekstin vielä. Aiheena on taitoluistelusuorituksen arvostelu- ja arviointiperusteet. Kuten olen aiemminkin todennut, taitoluistelussa makuasioista voidaan kiistellä loputtomiin. Täysin objektiivista taitoluistelun arviointi tuskin tulee olemaan milloinkaan.  
Nykyisestä pistelaskusysteemistä sanotaan Wikipediassa seuraavaa:
"Luistelijan saamat kokonaispisteet koostuvat kolmesta osasta: elementtipisteistä, komponenttipisteistä ja vähennyksistä. Jos kilpailussa on sekä lyhytohjelma että vapaaohjelma, kummankin ohjelman kokonaispisteet lasketaan yhteen.
Elementtipisteissä (TES) jokaisen suoritetun elementin vaikeus ja laatu arvioidaan. Elementin vaikeus määrittää sille ensin perusarvon, joka on sitä korkeampi, mitä vaikeampi elementti on. Tuomarit määrittelevät sitten jokaiselle elementille laatupisteen, joka voi olla miinus kolmesta plus kolmeen, riippuen siitä, kuinka hyvin luistelija suoritti elementin. Kunkin elementin tuoma pistemäärä on sen perusarvon ja laatupisteen yhdistelmä.
Komponenttipisteissä (TCS) ohjelma jaetaan viiteen osa-alueeseen eli komponenttiin, ja jokainen niistä arvioidaan neljäsosapisteen tarkkuudella asteikolla 0,25–10,0. Arvioitavat alueet ovat luistelutaito, siirtymiset, esitys/suorittaminen, koreografia ja musiikin tulkinta. Luistelijan saama komponenttipistemäärä on tuomarien antamien komponenttipisteiden keskiarvo, joka on kerrottu sarja- ja segmenttikohtaisella (lyhytohjelma/vapaaohjelma) kertoimella.
Vähennyksiä luistelija voi saada esimerkiksi kaatumisesta (yhden pisteen vähennys), ajan ylityksestä, sääntöjen vastaisesta puvusta tai musiikista, tai ohjelman keskeyttämisestä."
Esimerkiksi elementtipisteissä objektiivinen arviointi kuulostaa helpolta. Mutta entä osa-aluepisteet? Miten arvioida esittämistä, koreografiaa ja musiikin tulkintaa. Kuulostaa vaikealta. Mutta hetkinen, eihän laulukilpalussakaan valita absoluuttisesti parasta esitystä, vaan YLEISÖN tai TUOMAREIDEN mielestä parasta esitystä. Ja toisaalta, jokainen joka taitoluistelu-uraa lähtee luomaan on varmasti tietoinen näistä arvostelukriteereistä. 
Joidenkin mielestä taitoluistelu ei kuulu lainkaan esimerkiksi olympialaisiin juuri arvostelun takia. Toisaalta on monia asioita, jotka puoltavat taitoluistelun sisällyttämistä kisoihin. Uskoisin, että laji on yksi yleisöystävällisimmistä. Ei esimerkiksi tarvitse värjötellä ulkona pakkasessa. Taitoluistelussa myös harvoin tulee tietoon doping-tapauksia.
Itse muusikkona arvostan taitoluistelusuorituksessa luonnollisesti musiikin tulkintaa, joka on mielestäni onnistunut silloin, kun liike ja musiikki ovat yhtä ja luistelija onnistuu välittämään yleisölle jonkin tunteen. Tottakai parhaassa tapauksessa pisteetkin ovat silloin korkeat. Kuitenkin, jos muistelen lapsuudesta saakka mieleeni parhaiten painuneita esityksiä, on todettava, että harva niistä on ollut voittaja. Joskus hienompaa on esimerkiksi seurata esitystä, jossa luistelija vaikka kaatuu alussa mutta taistelee silti läpi ohjelmansa ja onnistuu tekemään siitä kaikesta huolimatta vaikuttavan esityksen. 
Viime aikoina on ollut paljon keskustelua suomalaisten taitoluistelijoiden valintakriteereistä olympialaisiin. En halua ruotia asiaa tässä sen enempää, haluan sanoa vain, että mielestäni on oikein palkita karismasta ja tulkinnasta. Toivoisin silti, että teknistä osaamista arvostettaisiin yhtä paljon, koska sen saavuttamiseen menee luistelijalta niin paljon aikaa ja sen saavuttaminen vaatii valtavaa sitoutumista harjoitteluun. 

maanantai 12. helmikuuta 2018

The Shape of Water

Leffassa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan. Eilen kävin katsomassa 13 Oscarin ehdokkaana olevan  elokuvan The Shape of Water. Jätin tarkoituksella lukematta elokuvan juonen ja muut tiedot etukäteen, jotta ne eivät ohjaisi mielipidettäni. Tällaisissa tapauksissa kiinnostavin kysymys elokuvasta lienee: oliko se kaikkien Oscar-ehdokkuuksiensa arvoinen? Hmm, no oliko? Itse en ehkä pitänyt sitä aivan huippuelokuvana, mutta hyvänä ja mielenkiintoisena kuitenkin.

Ilahduttavaa on se, että elokuva ei ole ladatttu täyteen "kauniita ja rohkeita" ihmisiä, kuten amerikkalaiset elokuvat usein on. En rupea nyt tässä kertaamaan juonta, pysyköön se salaisuutena niille, jotka haluavat mennä elokuvan katsomaan.

The Shape of Wateria on kuvailtu fantasiakauhuelokuvaksi. Kauhuelokuvaksi se on minusta aika kesy, vaikka irtonaisia sormia lenteleekin. Jos pitäisi kuvailla sitä yhdellä sanalla, se olisi ehkä surullinen. Elokuvan kantavana teemana on erilaisuus sekä yhteiskunnan suhtautuminen siihen. Vaikka onkin surullinen, ei elokuva ole pohjavireeltään kuitenkaan synkkä vaan jollain tavalla toiveikas. Onnellista loppua perinteisessä mielessä emme näe, mutta kuitenkin seesteisen. Kaunis aikuisten satu.