Taitoluistelun lumoa

Makuasioista voi kiistellä. Ainakin taitoluistelussa. Minun kohdallani voi oikeasti sanoa, että taitoluistelu on "the love of my life". Olen seurannut tätä upeaa urheilulajia aivan pikkutytöstä ja pystyn luettelemaan esimerkiksi kaikki naisten taitoluistelun olympiavoittajat 90-luvun puolivälistä asti. Aluksi kiinnitin huomiota esitysten taiteellisuuteen, mutta sittemmin olen perehtynyt lajin tekniikkaan ja nykyisin pystyn esimerkiksi tunnistamaan myös monia hyppyjä. Noin 12-vuotiaana minulla oli tapana hengata kavereiden kanssa kotipaikkani urheilupuiston ulkojäillä ja opetella valssihyppyä. Sittemmin olen käynyt naapurissa sijainneella jäähallilla harjoittelemassa luistelua aikuisten ryhmässä. Minun on helpompi nimetä suosikkitaitoluistelijoitani kuin esimerkiksi suosikkimuusikoitani. Niinpä ketään ei varmaan yllätä, että olin seuraamassa lajin MM-kilpailuja myös paikan päällä Hartwall Areenalla tänä vuonna.
Mikä taitoluistelussa viehättää minua? Taitoluistelussa yhdistyvät monet eri asiat, kuten musiikki, tekniset taidot ja esteettisyys, kauniit puvut jne. Varsinkin yhdessä asiassa taitoluistelijat ansaitsevat kunnioitukseni ja se on asenne sekä periksiantamattomuus. Kaatumisen jälkeen hymyillään kauniisti ja jatketaan ohjelmaa. Kunnianhimoiset luistelijat haluavat toki myös menestyä ja sijoittua hyvin arvokisoissa, mutta se ei ole ollut minulle koskaan "se juttu" taitoluistelussa. Tärkeintä on antaa yleisölle kokonaisvaltainen taide- ja urheiluelämys. Pisteet ovat vain ekstraa.