Dokumentaristi hylkää realismin

Kävin tänään Benalmadenan perhospuistossa. Kuvasin siellä tämän upean sinisiipisen perhosen, jonka nimeä en hoksannut katsoa. Kyseessä on melko suuri perhoslaji ja näitä viiletti puistossa kymmeniä. Jippo näiden kuvaamisessa on kärsivällisyys; siivet ovat toiselta puolelta ruskeat ja ymmärrettävästi perhonen naamioi itsensä istahtaessaan kasville laittamalla siipensä suppuun, jolloin niitä hädintuskin havaitsee. On vain odotettava, että perhonen joko räpäyttää siipiään tai sitten "unohtaa" sulkea ne. Metsästin kuvaa yli tunnin. 

Sitten puristivalokuvaajille tiedoksi: jos allaoleva kuva sattuu silmään niin skrollatkaa ohi. Minun silmiini komposiittikuva ei satu eikä allaoleva kuva pyri edes jäljittelemään todellisuutta :) Välillä on hyvä tehdä jotain ihan muuta kuin yleensä tekee ja tämän päiväisen harjoitteluni tulos on tässä:

 

 

Wannabe-kuvareportterin seikkailu Málagassa

Tänään yleisön pyynnöstä hieman kuvapainotteisempi postaus.

Mutta ensin pöytään päivän tilastot:

otettuja kuvia: noin tsiljoona

käsiteltyjä kuvia: 28

uusia Instagram-seuraajia: 1

askeleita: 10289

espanjaksi tilattuja lounaita: 1

Kiinnostuneille tiedoksi: Málagassa on paljon kiinnostavia muraaleja, joita kuvasin myös, mutta en voi tässä julkaista kuvia niistä tekijänoikeuksien takia.

 

 

Costalla

Nyt voin viimeinkin paljastaa tämänhetkisen olinpaikkani, jossa olen viihtynyt jo 6 päivää, olen nimittäin Fuengirolassa. Pelkäsin viimeiseen asti, että sairastuisin ja tämä työkeikka peruuntuisi enkä edes käynyt harrastuksissa sen takia.  

Ne jotka tuntevat minut saattavat olla nyt hämmästyneitä, koska matkailijana minua kuvaa paremmin sana "reppureissaaja". Jos kyse olisi pelkästä lomamatkasta, Fuengirola voisikin olla aika epätodennäköinen vaihtoehto minulle, mutta näin työntekijälle tai varsinkin etätyöntekijälle Costa on ihan hyvä vaihtoehto. 

Suomen kieltä kuulee täällä enemmän kuin englantia. Jos se häiritsee sinua älä siis tule tänne 😀 Koska kuitenkin harjoittelu ,jota suoritan täällä on intensiivinen, saa ympäristö ollakin vähemmän "haastava". Olen myös eksynyt milloin Intiassa milloin Japanissa tms. paikoissa ihan riittävän monta kertaa, jotta osaan arvostaa sitä, että melkein joka toinen ohikulkija pystyisi neuvomaan minulle tien suomeksi. 

No sitten se sää: Kyllähän täällä aurinkoista on, jopa helmikuussa. Pidän kyllä Suomen kaikista neljästä vuodenajasta, ja varsinkin valokuvaajalle talvi tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia. Silti: kesän lapsi kun olen alan kyllä helmikuussa odottaa jo kevättä. Oikeastaan Fuengirola helmikuussa on erittäin sopivan lämpöinen. Ei tarvitse kärventyä kuoliaaksi kuten kesällä Välimenerellä. Varsinkin Fuengirolaan tulopäivänäni rannassa  kävi myös ihana tuuli, joka paitsi nostatti korkeat aallot, puhalsi ihanasti meidän parvekkeelle, tehden ilmasta minulle juuri sopivan lämpöisen.   

Huoneeni sijaitsee niin lähellä merta kuin mahdollista. En itsea asiassa ole koskaan asunut näin lähellä merta, edes Intiassa tai Kaliforniassa. Sijainti on muutenkin loistava, aivan lähellä Fuengirolan keskustaa. 

Fuengirola on arkisempi kuin Kreikka tai Nizza, mutta samalla helpompi. Rantakadulla kahvilaan tai ravintolaan poiketessa ei tarvitse aprikoida mitä oikeastaan tuli tilattua, koska espanjalainen ruoka loistaa poissaolollaan. Se on joko puute tai etu, riippuu katsantokannasta. Itse toivon vielä pääseväni syömään myös espanjalaisia herkkuja.

Täällä maailman kolkassa kaikki siis suhteellisen hyvin. Ehkäpä jonain iltana menen rannalle katselemaan, miltä tähtitaivas näyttää täälläpäin. Se olisi tähtiharrastajalle mieluisaa. 

To be continued...   

 

 

  

   

Helmet 2/50 ja commonplace book

Lupasin kirjoittaa Helmet-haasteen jokaisesta lukemastani kirjasta edes muutaman rivin, joten tässä tulee arvio kirjasta numero 2.

Luin toisena kirjana haasteeseen Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston toimittaman runokokoelman Ikäisekseen hyvin säilynyt. Kokoelmaan on koottu runoja Suomen itsenäisyyden ajalta, josta tuli kirjan julkaisuvuonna 2017 kuluneeksi 100 vuotta. Luin kirjan haasteen kohtaa 12 (viiden viime vuoden aikana julkaistu runokirja) varten. 

Kirja on jaettu 10 osaan, jotka kukin sisältävät runoja eri aikakausilta. Joka vuodelta on valittu yksi runo. Suomen runohistoria on minun päässäni painottunut sotaan liittyviiin runoihin ja sodan kuvauksiin. Siksi olikin virkistävää lukea niin paljon runoja, joiden aiheena oli joku muu kuin sota. Suoskkejani tässä kirjassa olivat seuraavien runoilijoiden runot:

Yrjö Jylhä

Maaria Leinonen

Hannu Helin

Raimo O. Kojo

Stiina Ikonen

Azem Kurtic

Claes Andersson

ja Merja Toppi

Yksi vuoden 2022 tavoitteestani on kirjoittaa enemmän. Tässä tavoitteessa minua auttaa commonplace book, jota varten tilasin jo muistikirjan. Löysin idean commonplace bookista vain muutama päivä sitten, ja tajusin, että se on juuri se mitä tarvitsen. Wikipediasta löytyy kiinnostuneille tietoa commonplace bookista, mutta lyhykäisyydessään kyse on muistikirjasta, johon kirjataan ylös esimerkiksi lainauksia, laululyriikoita, runoja ja omia huomioita. Minä aion jakaa muistikirjani näihin neljään kategoriaan, mutta niitä voi olla enemmänkin. Eräänlainen päiväkirja siis, mutta commonplace book -muistikirjaan kirjataan ehkä enemmän "mitä ajattelin tänään" kuin "mitä tein tänään". Commonplace book toimii siis ehkä hieman samaan tapaan kuin aamusivut, joita olen myös kokeillut, mutta aamu-unisena se ei ollut ehkä minulle paras menetelmä kirjoittaa. Commonplace bookin idea sai alkunsa Rooman keisari Marcus Aureliuksen Meditations-tekstistä ja menetelmää ovat käyttäneet läpi historian esimerkiksi Erasmus, Francis Bacon, John Locke, Thomas Jefferson sekä useat muut kirjoittajat, ajattelijat ja valtionpäämiehet. Kyse on siis laajalti hyväksi todetusta menetelmästä.

 

 

Helmet-haaste

Goodreads-tilini paljasti vuoden lopussa karun tosiasian: olin lukenut vuoden 2021 aikana vain 8 kirjaa. Se on vähän ihmiselle, joka ahmi varsinkin teini-ikäisenä todennäköisesti ainakin 100 kirjaa vuodessa. Voisin syyttää opiskelukiireitä ja muita haasteita elämässä. Minulle on esimerkiksi tyypillistä se, että en kykyne keskittymään kirjoihin, jos mieltäni vaivaa jokin asia. Lisäksi yhtenä syynä vähäiseen lukemiseen on todennäköisesti se, että olen itse ihmisenä muuttnut teini-iän tarkkailijasta osallistujaksi. En osaa sanoa, kumpi on parempi tapa elää... Epäilen, että esimerkiksi kirjailijoissa on enemmän introverttejä kuin  ekstroverttejä, mutta sekin saattaa olla omaa kuvitelmaani. Joskus kuulee sanottavan, että on elettävä sellainen elämä, että tulee kirjailija. Toisaalta esim. kirjailija Jane Austenin elämä saattaa ulkopuolisen silmin vaikuttaa tylsältä. Kuitenkin hänestä tuli merkittävä kirjailija. 

Myös suhtautuminen kirjojen päähenkilöihin on huomaamattani muuttunut: yläasteikäisenä luin kirjoja, joiden päähenkilöihin saatoin samastua. Nyt se ei ole enää tärkeää; oikeastaan on mielenkiintoisempaa lukea millaisista henkilöhahmoista hyvänsä, kunhan ne on hyvin rakennettu. Tuntuu jotenkin itsekeskeiseltä lukea vain sellaisia tarinoita, jotka muistuttavat omaa elämää. Toisaalta uskon, että kyky samastua erilaisiin ihmisiin paranee sitä mukaa, kun elämässä tutustuu uusiin ihmisiin. Lisäksi: jos lukisi vain kirjoja, joiden henkilöistä itse pitää, jäisi oma listani aiankin varsin lyhyeksi.😀

Mutta asiaan: aloin siis pohtia, miten saisin kasvatettua lukemieni kirjojen määrää. Olen muutaman kerran yrittänyt osallistua lukupiireihin, ja vaikka rakastan kirjoista keskustelemista, niin sekään ei lisännyt luettujen kirjojen määrää. Olen seuraillut jonkin aikaa somessa Helmet-haastetta ja nyt se alkoi tuntua loistavalta ratkaisulta. Tarkoitus on siis lukea vuoden aikana 50 kirjaa, joista jokainen kuuluu tiettyyn haasteen kohtaan. Jonkin verran olen joutunut järjestelemään elämääni, jotta ehtisin lukea kaikki 50 kirjaa. En myöskään aio lukea mitään pakolla: jos jossain vaiheessa haasteen suorittaminen alkaa tökkiä, jätän sille hyvästit hyvällä omalla tunnolla. Toistaiseksi olen kuitenkin  innostunut. 

Olen asettanut itselleni Helmet-haasteessa kolme henkilökohtaista tavoitetta: ensiksikin lukea enemmän viihdekirjallisuutta, ei kuitenkaan dekkareita. Tämä ei johdu suinkaan siitä, etten dekkareista pitäisi vaan siitä, että olen lukenut niitä jo yläasteikäisenä niin paljon, että kiintiö alkaa olla täynnä. En määrittele viihdekirjoja tässä nyt kapeasti, koska kirjo on valtava. Oikeastaan viime vuosina lukemistani kirjoista ainoastaan klassikot ja Finlandia-palkitut kirjat jätän siis suosolla vähemmälle tänä vuonna. Ei elämä ole niin vakavaa!

Toiseksi aioin tutustua paremmin oman kirjahyllyni sisältöön. Ostelen nykyään kirjoja oikeastaan vain kahdesta syystä: kerään jotain sarjaa, esimerkiksi kirpputoreilta tai kirjassa on jotain mikä saa minut palaamaan siihen uudelleen ja uudelleen.

Koska olen melko hidas lukija, aion sisällyttää haasteeseen myös äänikirjoja. Jos joku nyt on sitä mieltä, että ne eivät haasteeseen kuulu, niin ei voisi vähempää kiinnostaa. Tärkeintä on mielestäni keksittyä johonkin asiaan kauemmin kuin 15 minuuttia. 

Sitten itse haasteeseen. Olen ajatellut kirjoittaa jokaisesta lukemastani kirjasta edes pari riviä. Mitään perinpohjaista analyysiä ei pariin lauseeseen tietenkään mahdu. Luin ensimmäisenä  kirjana "Hertan", johon minulla meni kolme päivää. Kirja sopii kohtaan 46: kirjan kansi on punainen. Ja niin on kyllä kirjan päähenkilökin. Kiinnostavaa kerrontaa kiinnostavasta ihmisestä, mutta jotenkin jäin kaipaamaan syvällisempää yhteiskunnallista analyysiä sen sijaan, että jaetaan ihmiset meihin ja noihin toisiin. Tällaisenaan jäi hieman naiivi kuva henkilöstä, joka ei kykene uskomaan mitään pahaa palavasti ihailemastaan aatteesta. Siinä suhteessa en tiedä vastasiko kirja todellisuutta. Joka tapauksessa mielenkiintoinen kirja. Kolme tähteä.     

En ole pitkään aikaan valinnut kuukauden biisiä täällä blogissa, mutta tässä tammikuun 2022 biisi, jonka löysin Aurora-elokuvan myötä. Lukijoille siis tiedoksi, että kyseessä ei ole mikään uusimpien hittien lista eikä myöskään oma suosikkilistani, vaan kuuntelen biisejä, jotka jollain tavalla koskettavat / ovat koskettaneet minua juuri tällä hetkellä. 

https://www.youtube.com/watch?v=FcdOLKx2XG8

       

 

    

Joululoman bujoilua

Tiedän, että tein jo kerran päätöksen, etten päivitä näitä bujo-juttuja tänne blogiin, mutta olen tullut nyt siihen tulokseen, että aikani ei riitä erillisen instagram-tilin ylläpitämiseen. Siksi tulette näkemään näitäkin juttuja tulevaisuudessa täällä. Joka sivua en aio kuvata, mutta tässä tänään syntynyt maaliskuun kansisivu, jonka inspiraationa on ollut Himejin linna Japanissa. Mustasivuinen bujo on osoittautunut odotettua haastavammaksi, koska esimerkiksi rakastamiani vesivärejä ei voi käyttää suoraan sivulle. Tämä maalaus on tehty guassiväreillä. 

Vuosi 2021 lähestyy loppuaan, mitä se toi mukanaan?

Vuosi 2021 on ollut kummallinen, ilahduttava ja työntäyteinen. Tähän aikaan vuodesta onkin hyvä pohtia mitä olen saavuttanut, mitkä asiat ovat edelleen keskeneräisiä ja mihin suuntaan olen tällä hetkellä menossa elämässäni.  

Valmistun keväällä 2022 kuvallisen ilmaisun toteuttajaksi ja tarkoitus olisi työllistyä valokuvauksen pariin. Dokumentaarisen valokuvauksen lisäksi suunnitelmissa on täydennyskouluttautua valokuvataiteen ja edistyneemmän kuvankäsittelyn kursseilla. Lisäksi aloitin tänä syksynä kalligrafian perusopinnot Suomen Kalligrafiayhdityksen opetussuunnitelman mukaan. Ammatillisesti kouluttautuminen näiden vielä kesken olevien opintojen lisäksi ei tunnu tällä hetkellä ajankohtaiselta, sen sijaan harrastuksena saatan opiskellakin jotain, mutta siitä lisää tuonnempana.

On myös tullut aika uudistaa ja selkeyttää blogiani. Sen lisäksi, että se on rönsyillyt moneen suuntaan aikojen saatossa, lukijat lienevät huomanneet, että uusien blogijuttujen kirjoittamistiheys on hiipunut. Näiden haasteiden edessä olen joutunut miettimään uudestaan, mitä asioita oikein haluan blogissani käsitellä. Myös teknisesti on tulossa uudistuksia. 

Odotan innolla vuotta 2022. Myös ensimmäiset sivut dark academia -aiheisesta bujostani ovat valmiit. Käytin tällä kertaa kirkkaampia värejä kuin minulle ja dark academialle on oikeaoppista ja tyypillistä.