Pitihän minunkin mennä se katsomaan. Ai mikäkö? No tietysti La La Land. Olin kyllä hieman skeptinen sen suhteen. Joskus kun jotain elokuvaa paljon hehkutetaan etukäteen niin se saattaa osoittautua lopulta pettymykseksi. La La Land ei ollut pettymys. Jo ensimmäinen tanssikohtaus on todella vaikuttava. Laulua. Wow. Pianonsoittoa. Wow. Lisäksi elokuvan rakkaustarina on viattomuudessaan jotenkin söpö. La La Landia ei myöskään rasita Hollywood-elokuvissa tavallinen pakkomielteinen pyrkimys onnelliseen loppuun. Ja minkälainen on onnellinen loppu? Siitä voitaisiin kiistellä loputtomasti.
La La Landin todellinen sanoma ei kuitenkaan kätkeydy rakkaustarinaan sinällään. Elokuva korostaa miten tärkeää on kuunnella elämässä omaa sisäistä ääntään. Pyrin itse 18-vuotiaana kauppakorkeakouluun heti kirjoitusten jälkeen. Silloin sisäänpääsy tuntui lottovoitolta. En edelleenkään kadu päätöstäni lähteä opiskelemaan kaupallista alaa, mutta vuosien myötä olen huomannut, että minussa on puolia jotka olisivat jääneet kokonaan piiloon esimerkiksi kirjanpitäjän työssä, jota edelleen teen opiskelujen ohessa.
Yksi syy siihen, että halusin kauppakorkeaan oli se, että olen ollut aina yhteiskunnallisesti suuntautunut. Jo kauppakorkeakoulussa menin mukaan koulun kehitysyhteistyöprojektiin Zimbabwessa. Sen jälkeen olen ollut mukana vapaaehtoistyössä Suomen lisäksi Venäjällä ja Intiassa. Olen siis omistanut elämästäni huomattavan osan muiden ihmisten auttamiseen, enkä sano tätä kehuakseni itseäni vaan ainoastaan tosiasiana. Olisiko minun viimeinkin aika tehdä jotain vain itseäni varten? Onko se leivontaa? Liittykö se musiikkiin? En osaa vielä sanoa, mutta sen tiedän, että elän parhaillaan jonkinlaista taitekohtaa elämässäni. Se kausi, jolloin olin täysin eksyksissä ammatillisesti näyttää olevan viimein ohi.
Jos joku kokee tarvitsevansa inspiraatiota ja kannustusta sen "oman jutun" toteuttamiseen, kannattaa mennä katsomaan La La Land. Se osoittaa myös, miten tärkeää on, että ihmisellä on joku toinen ihminen, joka uskoo hänen unelmaansa.
La La Landin todellinen sanoma ei kuitenkaan kätkeydy rakkaustarinaan sinällään. Elokuva korostaa miten tärkeää on kuunnella elämässä omaa sisäistä ääntään. Pyrin itse 18-vuotiaana kauppakorkeakouluun heti kirjoitusten jälkeen. Silloin sisäänpääsy tuntui lottovoitolta. En edelleenkään kadu päätöstäni lähteä opiskelemaan kaupallista alaa, mutta vuosien myötä olen huomannut, että minussa on puolia jotka olisivat jääneet kokonaan piiloon esimerkiksi kirjanpitäjän työssä, jota edelleen teen opiskelujen ohessa.
Yksi syy siihen, että halusin kauppakorkeaan oli se, että olen ollut aina yhteiskunnallisesti suuntautunut. Jo kauppakorkeakoulussa menin mukaan koulun kehitysyhteistyöprojektiin Zimbabwessa. Sen jälkeen olen ollut mukana vapaaehtoistyössä Suomen lisäksi Venäjällä ja Intiassa. Olen siis omistanut elämästäni huomattavan osan muiden ihmisten auttamiseen, enkä sano tätä kehuakseni itseäni vaan ainoastaan tosiasiana. Olisiko minun viimeinkin aika tehdä jotain vain itseäni varten? Onko se leivontaa? Liittykö se musiikkiin? En osaa vielä sanoa, mutta sen tiedän, että elän parhaillaan jonkinlaista taitekohtaa elämässäni. Se kausi, jolloin olin täysin eksyksissä ammatillisesti näyttää olevan viimein ohi.
Jos joku kokee tarvitsevansa inspiraatiota ja kannustusta sen "oman jutun" toteuttamiseen, kannattaa mennä katsomaan La La Land. Se osoittaa myös, miten tärkeää on, että ihmisellä on joku toinen ihminen, joka uskoo hänen unelmaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti