Porkkanarieskaa ja uusi blogi

Tein tänään porkkanalaatikosta rieskaa. Tulihan hyvää. Kuvan taulu oli joululahja. Ensi vuoden suunnitelmista voin paljastaa sen, että tarkoitus olisi perustaa tämän blogin rinnalle uusi blogi, joka keskittyisi leivontareseptien julkaisuun ja muihin leivonta-aiheisiin, kenties jonain päivänä myös ruokaresepteihin. Muita juttuja julkaisisin edelleen tässä blogissa. 

Jouluaaton askareita

Maljakon tuunasin itse antiikkisen näköiseksi suihkuttamalla sisäpuolelle vuorotellen hopeista spray-maalia ja vesi-etikkaseosta. Leivässä on aprikoosia, pecan-pähkinöitä ja kuivattuja karpaloita.

Jouluaskartelua

Tämä askarteluidea on alunperin Helmihytti-blogista. Tämän valokuvan myötä toivotan lukijoilleni hyvää joulua!  

Joulumaassa

Tämä asetelma ei ole itse tekemäni, mutta postaan sen kuitenkin silmän iloksi, varsinkin ihanan ruukun takia. Saaren joulumaassa täytyy käydä joka vuosi ennen joulua. Minulla on tapana ostaa sieltä aina joulukukka-asetelmat, jotka ovat Saaren puutarhaoppilaitoksen lahjakkaiden opiskelijoiden tekemiä. Niin tänäkin vuonna.  

Jouluista kukkasidontaa

Eilisen päivän satoa.

Hiirenloukku

Yläasteella minulla oli Agatha Christie -kausi. Jos ei tullut kaikki kirjat luettua niin vähintäänkin suurin osa. Usein kuulee sanottavan, että Christien kirjat ovat epärealistisia. Näin varmasti onkin, mutta näyttämölle hänen teatraaliset tarinansa sopivat kuin nenä päähän. Näin päättelin eilen kun näin Hiirenloukun, Lontoossakin yli 25000 kertaa esitetyn näytelmän Järvenpään kellariteatterin näyttämöllä. Tässä tapauksessa myöskään tarinaa ei voi sanoa epärealistiseksi, sillä se pohjautuu tositapahtumiin. Toki se on puettu melko melodramaattiseen ulkoasuun.
Olen nähnyt viime vuosina erittäin onnistuneita näytelmiä Kellariteatterissa, eikä Hiirenloukku tee poikkeusta. Näyttämön sijainti Järvenpää-talon kellarikerroksessa sopii erityisen hyvin kauhunäytelmien, tässä tapauksessa murhamysteerin esittämiseen. Katsojat ja näyttelijät ovat lähellä toisiaan ja tulee melkein tunne, että yleisö on osa esitystä. Suljetun tilan tuntu luo aivan erityisen tunnelman ja hyvät puitteet kertomukselle sekä yleisön spontaaneille reaktioille.  Lisäksi tällä kertaa on annettava tunnustusta teatterille upeasta lavastuksesta.
Viime vuosina olen suosinut dekkareissakin sellaisia tarinoita jotka linkittyvät yhteiskunnallisiin teemoihin. Löytyykö tällaista tasoa Christien kirjoista? Pelkäänpä ettei. Mutta se ei olekaan niiden tarkoitus. Niiden tarkoitus on viihdyttää ja antaa lukijan tai yleisön arvailla kuka on murhaaja. Muistin loppuratkaisun etukäteen koska olin lukenut kirjan vuosia sitten, mutta se ei juuri haitannut näytelmän seuraamista.
Lontoossa kuulemma on tapana että Hiirenloukun lopussa yleisöä pyydetään olemaan paljastamatta loppuratkaisua muille. Näin myös Kellariteatterissa. Siksi toivotankin vain teille viihtyisiä hetkiä näytelmän parissa.     

Joulua odotellessa

Mitä onni on?

Paikkakuntani harrastajateatterissa sai ensi-iltansa 27.10. näytelmä Mitä onni on? Olen toiminut näytelmän puvustustiimissä ja jaan tässä tekstissä hieman fiiliksiäni näytelmän teosta sekä lopputuloksesta. Puvustuksen kannalta näytelmän rakentaminen ei ollut vaikeaa sillä se sijoittuu nykyaikaan. Näytelmän toteutuksen varsinaiset haasteet olivatkin sen muilla osa-alueilla. Kuinka saada aikaan näytelmä tällaisesta aiheesta välttäen kliseet?

Kun sain käsikirjoituksen luettua kesän alussa, olin totta puhuen aika skeptinen. En pystynyt millään hahmottamaan kuinka siitä saisi aikaan hyvän näytelmän, saati komedian. Nyt ymmärrän, että tietynlaiset käsikirjoitukset alkavat "elää" vasta päästyään teatterin estradille. 

Olen nähnyt näytelmän kokonaisuudessaan nyt kolme kertaa ja minusta se on ihan huippu ja paranee kerta kerralta. Koska olen harrastanut runonlausuntaa minua on ilahduttanut erityisesti näytelmän paikoin lyyrinenkin kieli. 

Näytelmä kertoo tavallisen suomalaisen miehen, Pekan, onnen tavoittelusta. Näytelmän muita päähenkilöitä ovat Pekan vaimo Liisa, heidän kaksi tytärtään, Pekan pingiksen pelikaveri Hannu sekä nuoruuden rakastettu Liselotte. En paljasta tarinasta enempää tässä, sanon vain että taitavan ohjaajan käsittelyssä ovat lahjakkaat näyttelijät saaneet tarinan elämään tavalla jota en uskonut aluksi mahdolliseksi. Näytelmän loppukohtauksen repliikit jäävät mieleen: "Onni on ikkunaan ripsivä sade tai pyykinpesukoneen humina illalla." Sen enempää ei tarvita.      

Isänpäivä

Isänpäiväpöytään kakku ja koulussa tehty sokeritaitotyö.

Tähdet, tähdet

Joo, joo tiedän, että joulu on vielä kaukana, mutta näitä soodataikinasta tehtyjä koristeita oli pakko kokeilla Ruususuu & Huvikumpu -blogin innoittamana.

Valoa pimeyteen

Tämän upean rosee-lampun teon aloitin jo 1,5 vuotta sitten, mutta se jäi lojumaan keskeneräisenä huoneen nurkkaan. Nyt syyslomalla tein sen viimein valmiiksi ja tänään se pääsi kattoon.

Syyskuvausta, osat 4 ja 5

Tässä kuvat 4 ja 5/syksy. Seuraavaksi odotellaan kunnon lumisateita, jotta saadaan talvikuvia.

Kulttuuria viikon varrelta

Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen varsinainen kulttuurin suurkuluttaja. Kuluneen viikon aikana taisi silti tulla ennätys osallistumisaktiivisuudessani. Kalenteriin mahtui kokonaista neljä kulttuuritapahtumaa. 
Ensinnäkin oli kirjamessut, joka on jokavuotinen must. Tämä saattaa olla paljolti perheen vaikutusta: isälleni kirjamessut on vuoden kohokohta. En useinkaan päädy ostamaan kirjamessuilta paljon kirjoja, vaikka siellä pystyisi halutessaan tuhlaamaan koko vuoden säästöt. Kirjamessut tekevät messukeskuksesta  muutaman päivän ajaksi valtavan kirjaston, jossa voi uppoutua tutkimaan kirjojen kansia (tunnustan valitsevani usein kirjoja tällä periaatteella kirjastostakin), ja kuvitella millaisia tarinoita ne sisältävät. Vaikka hankinkin kirjoja luettavaksi pääosin kirjastosta, niin joskus messuilla voi ilahduttaa itseään esimerkiksi löytämällä ja ostamalla puuttuvan osan kotona hyllyssä olevasta kirjasarjasta.
Toiseksi, tällä viikolla tuli ensi-iltaan kotipaikkakuntani teatterin uusin näytelmä onnen olemuksesta. Teatteri on lipunut elämääni vähitellen, enkä oikeastaan pysty määrittämään tiettyä hetkeä kun olisin kiinnostunut siitä. Tällä kertaa olin ensimmäistä kertaa mukana näytelmän tuotantotiimissä, mikä oli erittäin kiinnostava kokemus. Paikka teatteriyhdistyksen hallituksessa ensi vuonna takaa sen, että pääsen jatkossakin kurkistamaan paikkakuntani kulttuurielämään sisältäpäin. Odotan sitä innolla. 
Perjantai-ilta huipentui fantastisen Kentin keikkaan loppuunmyydyllä Hartwall Areenalla. Sunnuntaina olin auttamassa tuttaviani Annantalon Japanipäivän järjestelyissä. Niinä vuosina kun tapahtuma on järjestetty, se on ollut aina supersuosittu. Niin myös tällä kertaa. Minulle on ollut tärkeää säilyttää Japani sydämessäni jollain tavalla, ja Japani-päivä sopii tähän tarkoitukseen mainiosti.    

Kirpputorilla

Eilen kävin hyvän ystäväni Kati Katajamäen pitämällä Katin paja -nimisellä kirpputorilla Katajanokalla. Mukaan tarttui kassillinen vaatteita. Tässä pari Katin maalaamaa taulua, joiden kuvan julkaisemiseen hän antoi luvan.

Syyskuvausta, osa 3

Kuva 3/syksy. Pihlaja.

Syyskuvausta, osa 2

Kuva numero 2/syksy. Tieteema jatkuu.

Kurpitsapiirasta

Halloweenia odotellessa voi herkutella sesongin kasviksella eli kurpitsalla.

Pohja:
Kaupan valmis murotaikinapohja (toki voi tehdä itsekin)
voita vuoan voiteluun
Täyte:
2,5 dl kurpitsasosetta (valmistin itse keittämällä kokoon talvikurpitsan paloja ja vettä ja soseuttamalla sitten)
2 munaa
3/4 dl ruokokidesokeria
2 dl kuohukermaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl piparkakkumaustetta
100 g mieleistäsi suklaata, minä käytin maitosuklaata

Voitele piirakkavuoka (läpimitta 29 cm) ja painele sulanut murotaikina sen pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Laske sitten uunin lämpötila 175 asteeseen.
Valmista täyte:
Vatkaa munia ja sokeria muutama minuutti. Sekoita muna-sokeriseos, kerma ja tuorejuusto keskenään ja jaa sitten täyte kahteen osaan. Sekoita kurpitsasose ja piparkakkumauste toiseen täytteeseen ja sulatettu suklaa toiseen. Kaada vaalea täyte pohjan päälle ja laita sitten lusikalla suklaatäytettä kasoihin vaalean täytteen päälle. Muodosta täytteestä tikun avulla pyörteitä. Paista 175 asteessa uunissa noin 25-30 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt.

Syyskuvausta, osa 1

Tämän kuvan myötä aloitan uuden kuvasarjan blogissani, jossa kuvaan samoja paikkoja kotipaikkakunnallani eri vuodenaikoina. Harjoittelen samalla järkkärin käyttöä. Tässä siis kuva numero 1/syksy. 

3 X Rakkautta ja Anarkiaa 2016

Minulla on ollut tapana käydä katsomassa joka vuosi yksi Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin leffoista, enkä juuri koskaan ole ollut pettynyt. Tänä vuonna näin peräti kolme elokuvaa: Sunset Song, Seikkailu Jäämerelle sekä El Clan. Näistä jokaista voin suositella lämpimästi muillekin. Näkemisen arvoisia olisivat saattaneet olla myös runoilija Emily Dickinsonista kertova A Quiet Passion sekä Studio Giblin animaatio Eilisen kuiskaus. Ehkä ensi vuonna hankin sarjalipun.

Sunset Song kuulostaa runolliselta. Sitä oli myös itse elokuva. Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että Skotlannin murre on edelleen minulle lähes hepreaa. Tätä elokuvaa ei kuitenkaan kannata sen takia jättää katsomatta. Kuva kertoo kaiken ja hienot näyttelijänsuoritukset takaavat sen, että tarina tulee ymmärretyksi.

Seikkailu Jäämerelle on ranskalainen animaatio, joka sijoittuu Venäjälle. Tämän elokuvan tarina vetosi minuun luultavasti siksi, että jos en eläisi nyt niin olisin halunnut syntyä löytöretkien aikaan. Lisäksi elokuva saa pisteitä upeasta animoinnista, joka on ehkä hieman pelkistetympää kuin vaikkapa japanilaisessa animessa.

El Clan sijoittuu aivan eripuolella maailmaa, Argentiinaan. Elokuvassa hätkähdyttävintä on se, että se perustuu tositarinaan. Olen viime aikoina kiinnostunut latinalaisamerikkalaisesta kulttuurista, ja tämä elokuva toimii hyvin lähtökohtana alueen tutkimiselle.

Tästä asti aikaa...

“You've gotta dance like there's nobody watching,
Love like you'll never be hurt,
Sing like there's nobody listening,
And live like it's heaven on earth.”

― William W. Purkey

Tällaiseen runoon törmäsin noin 15 vuotta sitten vaihto-opiskelupaikkani ilmoitustaululla. Sanat ovat jääneet näköjään lähtemättömästi mieleeni, koska muistin sen edelleen lähes valokuvan tarkasti.