Hiirenloukku

Yläasteella minulla oli Agatha Christie -kausi. Jos ei tullut kaikki kirjat luettua niin vähintäänkin suurin osa. Usein kuulee sanottavan, että Christien kirjat ovat epärealistisia. Näin varmasti onkin, mutta näyttämölle hänen teatraaliset tarinansa sopivat kuin nenä päähän. Näin päättelin eilen kun näin Hiirenloukun, Lontoossakin yli 25000 kertaa esitetyn näytelmän Järvenpään kellariteatterin näyttämöllä. Tässä tapauksessa myöskään tarinaa ei voi sanoa epärealistiseksi, sillä se pohjautuu tositapahtumiin. Toki se on puettu melko melodramaattiseen ulkoasuun.
Olen nähnyt viime vuosina erittäin onnistuneita näytelmiä Kellariteatterissa, eikä Hiirenloukku tee poikkeusta. Näyttämön sijainti Järvenpää-talon kellarikerroksessa sopii erityisen hyvin kauhunäytelmien, tässä tapauksessa murhamysteerin esittämiseen. Katsojat ja näyttelijät ovat lähellä toisiaan ja tulee melkein tunne, että yleisö on osa esitystä. Suljetun tilan tuntu luo aivan erityisen tunnelman ja hyvät puitteet kertomukselle sekä yleisön spontaaneille reaktioille.  Lisäksi tällä kertaa on annettava tunnustusta teatterille upeasta lavastuksesta.
Viime vuosina olen suosinut dekkareissakin sellaisia tarinoita jotka linkittyvät yhteiskunnallisiin teemoihin. Löytyykö tällaista tasoa Christien kirjoista? Pelkäänpä ettei. Mutta se ei olekaan niiden tarkoitus. Niiden tarkoitus on viihdyttää ja antaa lukijan tai yleisön arvailla kuka on murhaaja. Muistin loppuratkaisun etukäteen koska olin lukenut kirjan vuosia sitten, mutta se ei juuri haitannut näytelmän seuraamista.
Lontoossa kuulemma on tapana että Hiirenloukun lopussa yleisöä pyydetään olemaan paljastamatta loppuratkaisua muille. Näin myös Kellariteatterissa. Siksi toivotankin vain teille viihtyisiä hetkiä näytelmän parissa.