Tanssien kohti talvea

“Some of my happiest moments have been dancing.” – Claire Danes

Viime kevään Zodiakin tanssiryhmästä innostuneena aloitin tänä syksynä uuden ryhmän, joka tähtää esiintymiseen kesällä 2020. Vielä en tiedä, pääsenkö mukaan esiintymään, mutta olen silti käynyt ahkerasti harjoituksissa. Sen sijaan, että opettelisimme jotain tiettyä koreografiaa, olemme käyttäneet tämän syksyn ainakin minulle uudenlaisen liikkumisen harjoitteluun. Se sopii minulle hyvin, koska osallistun toiseenkin, erinomaiseen tanssiryhmään jossa teemme enemmän koreografia-tyyppisiä sarjoja. 

Zodiakin ryhmässä on ollut vaihteleva määrä tanssijoita syksyn aikana, mutta yleensä vähintään noin 8. Kävin itse asiassa viime syksynä hieman samanlaisessa tanssi-improvisaatioryhmässä, jossa yhdistettiin tanssia joogaan. Tässä ryhmässä, joka kulkee työnimellä Lihis teemme esimerkiksi erilaisia kävelyharjoituksia ja opiskelemme miten eri tavoin ihmiset voivat koskettaa toisiaan. Tempo on ollut miellyttävän rauhallinen, eikä koko ajan tarvitse miettiä paniikinomaisesti mitä tulee seuraavaksi jossain sarjassa. Myös musiikki on ollut minun makuuni, mikä on ainakin minulle tärkeää tanssissa. Lisäksi jaamme usein sekä tunnin alussa, että harjoitusten välillä ajatuksia tanssitunnin herättämistä mietteistä. Ryhmä onkin jo pelkästään tämän syksyn aikana ehtinyt hitsautua mukavan tiiviiksi pieneksi joukkioksi samanlaisesta liikunnasta pitävien ihmisten kesken. 

Aloitin tanssiharrastuksen asuessani Japanissa. Yliopistoni kampuksella kokoontui tanssikerho, jota ohjasi eräs opiskelijoista ja ystäväni houkutteli minut sinne. Tuosta ryhmästä olen saanut perusopit paritanssiin, kuten tangoon tai cha cha chahan. Innostuin lajista jopa siinä määrin, että esiinnyin pienen porukan kanssa eräissä kampuksella pidetyissä juhlissa. Japanissa näin myös tanssittavan flamencoa, jota jatkoin sittemmin Suomessa ja josta tuli yksi lempitanssimuodoistani. Olen kokeillut vuosien saatossa salsaa, itämaista tanssia, hip hopia, balettia, jazz-tanssia ja mitä kaikkea. Kuten sanottu, flamenco oli pitkään suosikkini, mutta nyt nykytanssi on kyllä hyvää vauhtia kipuamassa samaan kategoriaan. Ei yhtään haittaa, vaikka joudun kulkemaan tunnille kahdella junalla ja bussilla.