Kävin syysloman aluksi katsomassa Mika Kaurismäen uuden elokuvan Mestari Cheng. Yleensä Kaurismäkien elokuvat ovat minun makuuni hieman turhan niukkoja ja vähäeleisiä, mutta tästä uutuudesta pidin paljon. Asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että olen itse asunut jonkin aikaa Kaukoidässä.
En taaskaan spoilaa tulevien katsojien leffaelämystä paljastamalla elokuvan juonta. Teemana on kulttuurien kohtaaminen. Pitkään mietin, että tästä olisi saanut myös todella paljon synkemmän elokuvan, jos tuota teemaa olisi kuvattu negatiivisella tavalla esimerkiksi rasismin sävyttämänä. Tällaisenaan se on ehkä hieman irti todellisuudesta. Rakastan itse kiinalaista ruokaa, mutta onko todella realistista kuvata Lapin asukkaiden ottavan avosylin vastaan erilainen ruokakulttuurin? Toisaalta, tätä elokuvaa voi mainiosti kuvata "hyvän mielen elokuvaksi" ja tuo vaikutelma menisi pilalle skeptisemmällä lähestymistavalla.
Elokuva on tietysti visuaalisesti upea. Sekä Lapin maisemat, että kiinalaisen ruokakulttuurin tärkeä ominaisuus, estetiikka, on kuvattu ansiokkaasti. Monissa elokuvissa pääparin välinen kemia on ilmeistä alusta asti, mikä tavallaan vesittää yhden keinon yllättää katsoja. Mestari Cheng muodostaa tässä kohden pirteän poikkeuksen: suhdetta pohjustetaan kauan, mutta juoni ei kuitenkaan etene puuduttavan hitaasti - koko ajan tapahtuu jotain. Kaunis musiikki kantaa läpi koko elokuvan.
Minulla oli syksyllä 1999 ranskalainen kämppäkaveri, joka oli molempien Kaurismäkien fani. Luulen, että hän olisi pitänyt Mestari Chengistä.
En taaskaan spoilaa tulevien katsojien leffaelämystä paljastamalla elokuvan juonta. Teemana on kulttuurien kohtaaminen. Pitkään mietin, että tästä olisi saanut myös todella paljon synkemmän elokuvan, jos tuota teemaa olisi kuvattu negatiivisella tavalla esimerkiksi rasismin sävyttämänä. Tällaisenaan se on ehkä hieman irti todellisuudesta. Rakastan itse kiinalaista ruokaa, mutta onko todella realistista kuvata Lapin asukkaiden ottavan avosylin vastaan erilainen ruokakulttuurin? Toisaalta, tätä elokuvaa voi mainiosti kuvata "hyvän mielen elokuvaksi" ja tuo vaikutelma menisi pilalle skeptisemmällä lähestymistavalla.
Elokuva on tietysti visuaalisesti upea. Sekä Lapin maisemat, että kiinalaisen ruokakulttuurin tärkeä ominaisuus, estetiikka, on kuvattu ansiokkaasti. Monissa elokuvissa pääparin välinen kemia on ilmeistä alusta asti, mikä tavallaan vesittää yhden keinon yllättää katsoja. Mestari Cheng muodostaa tässä kohden pirteän poikkeuksen: suhdetta pohjustetaan kauan, mutta juoni ei kuitenkaan etene puuduttavan hitaasti - koko ajan tapahtuu jotain. Kaunis musiikki kantaa läpi koko elokuvan.
Minulla oli syksyllä 1999 ranskalainen kämppäkaveri, joka oli molempien Kaurismäkien fani. Luulen, että hän olisi pitänyt Mestari Chengistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti