Olin tällä viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni lukupiirissä. Se on uskomatonta, koska olen aina ollut lukutoukka ja rakastan kirjoista puhumista vähintään yhtä paljon kuin kirjojen lukemista.
Lapsuuden kodissani on aina arvostettu kirjoja ja sivistystä. Kirjamessut on vuoden SE tapahtuma isälleni, joka myös bloggaa. Kirjamakumme ovat aika erilaiset (isä lukee lähinnä faktaa, kun minulla pääpaino taitaa olla fiktiossa vaikka esim. elämäkertoja luenkin), mutta se ei haittaa. Ihailen isäni laajaa politiikan ja talouden tuntemusta, vaikka itse vietänkin mieluiten aikani muunlaisten kirjojen parissa.
Millaisia romaaneja sitten luen? Lasten ja nuorten kirjojen jälkeen siirryin noin 13-vuotiaana lukemaan dekkareita, sen jälkeen tuli romanttisten viihdekirjojen kausi, kuten niin usein noin 15-vuotiailla tytöillä on. Lukioikäisenä innostuin historiallisista romaaneista ja tuo innostus on jatkunut tähän päivään saakka. Mikä niissä kiehtoo? On selvää, että historialliset kirjat tarjosivat lukioikäiselle itselleni eskapistisen paon todellisuudesta, sillä pidin siihenastista elämääni aika tasaisena ja yllätyksettömänä. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi ne ovat edelleen yksi suosikkikirjalajeistani.
Eräs ystäväni kysyi minulta vuosia sitten, mikä tekee minut onnelliseksi? Vastasin tuolloin tulevani onnelliseksi kun opin jotain uutta. Tämä vastaus poikkeaa ehkä monien ihmisten vastauksesta tuohon kysymykseen, mutta se pitää edelleen paikkansa. Ja tässä on ehkä avain siihen, miksi rakastan lukemista niin paljon. Siksi menin myös lukupiiriin: on ihanaa kuulla lukijoiden erilaisia tulkintoja samasta kirjasta. Ja kyllä, ensimmäisen kerran jälkeen olen koukussa tähän innostavaan harrastukseen. Täysin koukussa.
Lapsuuden kodissani on aina arvostettu kirjoja ja sivistystä. Kirjamessut on vuoden SE tapahtuma isälleni, joka myös bloggaa. Kirjamakumme ovat aika erilaiset (isä lukee lähinnä faktaa, kun minulla pääpaino taitaa olla fiktiossa vaikka esim. elämäkertoja luenkin), mutta se ei haittaa. Ihailen isäni laajaa politiikan ja talouden tuntemusta, vaikka itse vietänkin mieluiten aikani muunlaisten kirjojen parissa.
Millaisia romaaneja sitten luen? Lasten ja nuorten kirjojen jälkeen siirryin noin 13-vuotiaana lukemaan dekkareita, sen jälkeen tuli romanttisten viihdekirjojen kausi, kuten niin usein noin 15-vuotiailla tytöillä on. Lukioikäisenä innostuin historiallisista romaaneista ja tuo innostus on jatkunut tähän päivään saakka. Mikä niissä kiehtoo? On selvää, että historialliset kirjat tarjosivat lukioikäiselle itselleni eskapistisen paon todellisuudesta, sillä pidin siihenastista elämääni aika tasaisena ja yllätyksettömänä. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi ne ovat edelleen yksi suosikkikirjalajeistani.
Eräs ystäväni kysyi minulta vuosia sitten, mikä tekee minut onnelliseksi? Vastasin tuolloin tulevani onnelliseksi kun opin jotain uutta. Tämä vastaus poikkeaa ehkä monien ihmisten vastauksesta tuohon kysymykseen, mutta se pitää edelleen paikkansa. Ja tässä on ehkä avain siihen, miksi rakastan lukemista niin paljon. Siksi menin myös lukupiiriin: on ihanaa kuulla lukijoiden erilaisia tulkintoja samasta kirjasta. Ja kyllä, ensimmäisen kerran jälkeen olen koukussa tähän innostavaan harrastukseen. Täysin koukussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti