Lukutoukkien tapaaminen

Olin tällä viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni lukupiirissä. Se on uskomatonta, koska olen aina ollut lukutoukka ja rakastan kirjoista puhumista vähintään yhtä paljon kuin kirjojen lukemista.

Lapsuuden kodissani on aina arvostettu kirjoja ja sivistystä. Kirjamessut on vuoden SE tapahtuma isälleni, joka myös bloggaa. Kirjamakumme ovat aika erilaiset (isä lukee lähinnä faktaa, kun minulla pääpaino  taitaa olla fiktiossa vaikka esim. elämäkertoja luenkin), mutta se ei haittaa. Ihailen isäni laajaa politiikan ja talouden tuntemusta, vaikka itse vietänkin mieluiten aikani muunlaisten kirjojen parissa.

Millaisia romaaneja sitten luen? Lasten ja nuorten kirjojen jälkeen siirryin noin 13-vuotiaana lukemaan dekkareita, sen jälkeen tuli romanttisten viihdekirjojen kausi, kuten niin usein noin 15-vuotiailla tytöillä on. Lukioikäisenä innostuin historiallisista romaaneista ja tuo innostus on jatkunut tähän päivään saakka. Mikä niissä kiehtoo? On selvää, että historialliset kirjat tarjosivat lukioikäiselle itselleni eskapistisen paon todellisuudesta, sillä pidin siihenastista elämääni aika tasaisena ja yllätyksettömänä. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi ne ovat edelleen yksi suosikkikirjalajeistani.

Eräs ystäväni kysyi minulta vuosia sitten, mikä tekee minut onnelliseksi? Vastasin tuolloin tulevani onnelliseksi kun opin jotain uutta. Tämä vastaus poikkeaa ehkä monien ihmisten vastauksesta tuohon kysymykseen, mutta se pitää edelleen paikkansa. Ja tässä on ehkä avain siihen, miksi rakastan lukemista niin paljon. Siksi menin myös lukupiiriin: on ihanaa kuulla lukijoiden erilaisia tulkintoja samasta kirjasta. Ja kyllä, ensimmäisen kerran jälkeen olen koukussa tähän innostavaan harrastukseen. Täysin koukussa.   

A Paris Education

Tänä vuonna Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistosta valikoitui nähtävien elokuvien listalle A Paris Education. Eilen kävin katsomassa sen. Mainio elokuva. Nostan esille tässä elokuvasta muutamia asioita. En kuitenkaan käy läpi juonta, jotta se säilyisi yllätyksenä, jos joku menee katsomaan elokuvan.

Huomasin vasta ehkä noin vartin katselun jälkeen, että elokuva oli mustavalkoinen. Usein mustavalkoisuus tai niukka värien käyttö elokuvassa on myös elokuvan tunnelman symboli. Vähän niinkuin nordic noir -televisiosarjoissa kuten Silta.

A Paris Education on kuvaus elokuva-alaa opiskelevista nuorista Pariisissa. Miljöö on tärkeä elokuvassa, joskaan elokuva välttää kliseistä Pariisi-kerrontaa, kuten Eiffel-tornin ym. kuvausta. Pystyin samastumaan hyvin siihen miten elokuvan henkilöt kokevat Pariisin, se muistuttaa minua ajasta, jolloin totuttelin asumaan Helsingissä. Sitä en kylläkään allekirjoita, että Pariisi olisi tylsempi kuin Berliini tai New York, joskin ehkä hieman sisäänpäinlämpiävämpi.

Elokuva koostuu otoksista opiskelijoiden keskusteluista. Ja millaisista keskusteluista! Dialogit vilisevät sivityssanoja niin että hitaampia hirvittää. Jään pohtimaan, onko mahdollista elää noin intensiivisesti todellisuudessa? Niin tai näin, elokuva onnistuu koskettamaan. Mustavalkoisuudesta ja dialogien angstisuudesta väitän, että elokuvalla on positiivinen pohjavire. Suosittelen tätä ranskalaisen elokuvan faneille.     

Syksyn korkea taivas

Syksy on minusta loistava ulkoiluvuodenaika. Aurinko ei paista enää polttavan kuumasti, vaan lempeästi ja luonto on värikkäimmillään. Juuri omiaan Korkeasaaressa vietettävään päivään. Siihen oli kuitenkin myös toinen syy.
Olen nyt muutaman vuoden harrastanut käsitöitä vaihtelevalla innolla, mutta tänä syksynä harrastuksestani tuli hieman suunnitelmallisempaa ja intensiivisempää. Hain ja pääsin Helsingin työväenopiston käsityön taiteen perusopetuksen aikuisten ryhmään tuleviksi kolmeksi vuodeksi. Eilen oli tutustumispäivä Korkeasaaressa. Lisäksi saimme ympäristöön liittyviä hauskoja piirustustehtäviä. Piti muun muassa piirtää vasemmalla kädellä ja leikata eläimen siluetti yhdellä leikkauksella ja ilman luonnostelua ja korjaamista. Olen nyt todella innoissani näistä opinnoista.
Toinen tämän syksyn uusi asia on ranskan kielikaveri, jonka kanssa olen tavannut nyt kaksi kertaa ja jonka kanssa syvennymme puhumisen lisäksi joihinkin minulle vaikeisiin kielioppiasioihin, kuten subjunktiiviin. Ranska on palautunut mieleen paremmin kuin odotin. Viime kerralla puhuimme lempiaiheestani ranskalaisista leivonnaisista. Luettavien kirjojen listalla on nyt Anthelme Brillat-Savarinin Maun Fysiologia.