Leffassa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan. Eilen kävin katsomassa 13 Oscarin ehdokkaana olevan elokuvan The Shape of Water. Jätin tarkoituksella lukematta elokuvan juonen ja muut tiedot etukäteen, jotta ne eivät ohjaisi mielipidettäni. Tällaisissa tapauksissa kiinnostavin kysymys elokuvasta lienee: oliko se kaikkien Oscar-ehdokkuuksiensa arvoinen? Hmm, no oliko? Itse en ehkä pitänyt sitä aivan huippuelokuvana, mutta hyvänä ja mielenkiintoisena kuitenkin.
Ilahduttavaa on se, että elokuva ei ole ladatttu täyteen "kauniita ja rohkeita" ihmisiä, kuten amerikkalaiset elokuvat usein on. En rupea nyt tässä kertaamaan juonta, pysyköön se salaisuutena niille, jotka haluavat mennä elokuvan katsomaan.
The Shape of Wateria on kuvailtu fantasiakauhuelokuvaksi. Kauhuelokuvaksi se on minusta aika kesy, vaikka irtonaisia sormia lenteleekin. Jos pitäisi kuvailla sitä yhdellä sanalla, se olisi ehkä surullinen. Elokuvan kantavana teemana on erilaisuus sekä yhteiskunnan suhtautuminen siihen. Vaikka onkin surullinen, ei elokuva ole pohjavireeltään kuitenkaan synkkä vaan jollain tavalla toiveikas. Onnellista loppua perinteisessä mielessä emme näe, mutta kuitenkin seesteisen. Kaunis aikuisten satu.
Ilahduttavaa on se, että elokuva ei ole ladatttu täyteen "kauniita ja rohkeita" ihmisiä, kuten amerikkalaiset elokuvat usein on. En rupea nyt tässä kertaamaan juonta, pysyköön se salaisuutena niille, jotka haluavat mennä elokuvan katsomaan.
The Shape of Wateria on kuvailtu fantasiakauhuelokuvaksi. Kauhuelokuvaksi se on minusta aika kesy, vaikka irtonaisia sormia lenteleekin. Jos pitäisi kuvailla sitä yhdellä sanalla, se olisi ehkä surullinen. Elokuvan kantavana teemana on erilaisuus sekä yhteiskunnan suhtautuminen siihen. Vaikka onkin surullinen, ei elokuva ole pohjavireeltään kuitenkaan synkkä vaan jollain tavalla toiveikas. Onnellista loppua perinteisessä mielessä emme näe, mutta kuitenkin seesteisen. Kaunis aikuisten satu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti