Minua on aina häirinnyt tämän tapaisissa elokuvissa se oletus, että niin sanotut alienit olisivat tulleet maapallolle ainoastaan tuhotakseen sen. Tietysti tämänkaltainen vastakkainasettelu on houkutteleva elokuvan juoneksi. Arrival luottaa kuitenkin toisenlaiseen taktiikkaan. Siinä tutkijat yrittävät lähestyä avaruusolentoja täysin rauhanomaisesti.
Ajatus maapallon ulkopuolisesta elämästä on kai yksi niitä kysymyksiä, jotka vetävät ihmisiä tähtiharrastuksen pariin. Muistan itse 90-luvun Ensimmäinen yhteys -elokuvan, jossa Jodie Fosterin näyttelemä tutkija lähetetään avaruuteen ja josta oma tähtiharrastukseni taisi saada kimmokkeen. Valitettavasti harrastuksen ovat sittemmin jyränneet musiikki ym. askareet ja suurimmaksi saavutuksekseni alalla on jäänyt kaukoputken kokoaminen itse. Tähtivalokuvaukseen minulla olisi kiinnostusta, mutta sopivaa kurssia ei ole vielä löytynyt.
Arrival sisältää kuitenkin toisenkin tason. Se kyseenalaistaa ajan lineaarisuuden, mistä seuraa mielenkiintoisia kysymyksiä. Jos minulla olisi tilaisuus nähdä tulevaisuuteen, haluaisinko? Jos minulta olisi 20-vuotiaana kysytty, haluaisinko nähdä millaista elämää nyt elän, olisin todennäköisesti kieltäytynyt. Minusta elämän suola on se, ettei koskaan tiedä mitä kulman takaa tulee vastaan. Mutta jokainen voi pohdiskella sitä omalta osaltaan sillä oikeaa vastausta ei taida olla olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti