Olen työskennellyt Saksassa vuoden 2023 ensimmäisen kuukauden, johon on mahtunut työnteon lisäksi suuria pettymyksiä, onnen kiljahduksia, ja myös sitä tasaista arkea, josta elämä kuitenkin loppujen lopuksi suurimmaksi osaksi koostuu.
Minulle oli jo kauan ennen kuin lennotkaan oli varattu selvää, että otan kameran mukaan reissuun. Olen majaillut nyt 4 viikkoa Essenissä, joka on suurin piirtein Helsingin kokoinen kaupunki, tosin en ollut aiemmin tällaisesta kaupungista kuullutkaan. Aloin heti aluksi kysellä paikallisilta, mitä nähtävää kaupungissa on ja mikä voisi olla kiinnostava kuvauskohde. Kävin Folkwangin mielenkiintoisessa ekspressionistien näyttelyssä viimeisenä mahdollisena päivänä ja kärsinkin hieman tungoksesta. Essenissä kannataa vierailla myös Villa Hügelissä, joka oli teollisuuspohatta Alfred Kruppn kotikartano.
Aivan toisenlainen kokemus oli sen sijaan Zollvereinin hiilikaivosalue... mutta nyt menen asioiden edelle...
Kohtasin nimittäin vastoinkäymisen lähes heti sen jälkeen kun olin saapunut Saksaan. Olin päättänyt jo ennen matkaa, että kävisin katsastamassa Kölnin tuomiokirkon, koska olen miettinyt aina Ultra Bran laulun "Minä suojelen sinua kaikelta" kuultuani miltä kirkko mahtaisi näyttää. Ja olihan se hieno. Kirkko tulee eteen hieman yllättäen rautatieasemalta ulos tultaessa. Lähellä on myös museo Ludwig, jossa oli parhaillaan esim. Pablo Picasson töitä. Mutta kun kaivoin kameran laukustani ikuistaakseni kirkon, kohtasin valokuvaajan painajaisen: kamera ei näyttänyt mitään elonmerkkiä. Ensin tulee tietysti mieleen, että olinko ladannut sitä ollenkaan. Parin päivän kuluessa tuli kuitenkin selväksi että kamera oli tullut tiensä päähän. Tämän vahvisti kameraliikkeen myyjä, joka arveli, että sen sisälle on päässyt vettä. (Tämä nyt ei minua yllättänyt, ensimmäisinä päivinä satoi lähes poikkeuksetta.) Kuitenkin tuomio tuntui musertavalta, vaikka kyseessä oli vanha, tosin tähän asti hyvin palvellut kamera. Pakko sanoa, että vuodatin pari katkeraa kyyneltä, olin nimittäin suunnitellut pitäväni elämäni toisen näyttelyn tämän reissun visuaalisesta annista.
Noh, where there's will there's a way. Saksassa asuva tätini lainasi minulle ystävällisesti kameransa ja olin taas raiteillani. Kölnin jälkeen suuntasin tosiaan Zollvereiniin, jonne on erittäin helppo tulla Essenin keskustasta nettisivun sekavasta ja monitahoisesta ohjeesta huolimatta. Tämä oli todella kiinnostava paikka ja suosittelen sitä valokuvaajille ehdottomasti. Se on Unesco:n maailman perintöluettelossa kuten myös sitä seuraava kohteeni, eli Belgian Brügge.
Brügge (Brugge, Bruges) oli rakkautta ensi silmäyksellä, eikä pelkästään valokuvaajan näkökulmasta, vaan myös esimerkiksi kulinaristin. Olin käynyt Brysselissä noin 20 vuotta sitten ja harmitellut aina, ettei tullut samalla käytyä tässä ihanassa kaupungissa, jonka voi monestakin syystä sanoa olevan aivan Euroopan sydämessä. Kaupungissa sijaitsee mm. kuuluisa College of Europe.
Brüggeen on erittäin helppo tulla Saksasta, minä käytin Flixbussia ja junaa. Vielä paremmin selviää jos puhuu englannin lisäksi joko saksaa tai ranskaa, tai jopa molempia. Valitettavasti omalta kohdaltani on sanottava että kuuntelin ja puhuin iloisesti kaikkien kolmen sekoitusta, mikä tarkoittaa sitä, että en hallitse mitään niistä täydellisesti.
Sitten siihen kulinarismiin. Minulla oli vain yksi kokonainen päivä aikaa Brüggessa ja halusin mahdollisimman monta autenttista belgialaista kokemusta. Siksi tilasinkin Markt Platzin reunalla olevassa ravintolassa valkosipulisimpukoita. En ole ikinä kokenut ravintolassa niin vaikuttavaa kaikkien aistien elämystä, kun annos tuotiin pöytään. Ja valkosipulia oli todellakin paljon, which is fine with me. Jälkkäriksi vielä vohveli niin elämys oli täydellinen. Kävin myös olut- ja suklaamuseossa. Suklaan valmistusprosessi oli minulle tuttu entuudestaan, olenhan sentään kondiittori, mutta oli kiinnostavaa kuulla kaakaopavun ja suklaankin historiasta. Istuskelin jopa hetken terassilla, koska sää oli aurinkoinen, joskin ei kovin lämmin.
Kaikkein eniten käytin kuitenkin aikaa vain kuljeskelemiseen ja valokuvaukseen. Tykkään arkkitehtuurin kuvaamisessa yksityiskohdista ja niitä oli tarjolla riittämiin Brüggessa. Ensi lauantaina suuntaan takaisin Suomeen, mutta tässä vielä pari kuvaa Brüggestä. Kriittinen valokuvaaja päässäni sanoisi, että pari niistä voisi näyttää paremmalta käsiteltynä, mutta en kerta kaikkiaan jaksa vaivautua nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti