Kirjoituskurssin satoa

Lupasin aiemmin, että julkaisen tänä syksynä maistiaisia kirjoituksen perusopintojen tehtävistä. Tässä tulee niistä ensimmäinen, jonka tekstilaji on lehtijuttu ja haastateltava tätini.

Kuvataideharrastus voi tehdä elämästä mielekästä myös sairauden varjossa

Erja Tikka on harrastanut maalausta pienestä pitäen, mutta vasta pari viime vuotta vakavasti.

 

 

Hanna-Leena Tikka

Kerrostalokaksio Mäntsälässä. Tajuntaan iskee akryylimaalauksien määrä. Niitä on lattialla, pöytien ja sohvien päällä, seinää vasten… kymmeniä. Maalauksia olisi kuulemma paljon enemmän, jos taiteilija  pystyisi maalaamaan koko ajan. Hänellä on kuitenkin selkäsairaus, joka rajoittaa harrastusta. Syksyinen aurinko luo teoksille valoja ja varjoja. Eläinrakkaalla asukkaalla on kissakin, mutta se ei pidä vieraista, vaan on paennut sängyn alle.

-Minä maalaan tauluja, ja kissa katsoo vierestä, Erja Tikka kertoo.

Hän puhuu lämpimästi kuvaamataidon opettajastaan alakoulussa.

-Olen pienestä pitäen piirrellyt. Lempiaineeni koulussa oli kuvaamataito. Otin kerran alakoulussa osaa piirustuskilpailuun, jossa aihe oli vapaa. Piirsin Peppi Pitkätossun ja sain palkinnoksi kultaisen lusikan.  

Opettajalla oli suuri vaikutus Tikan harrastukseen. Hän oli ”hidas maalaaja”. Kun luokalle annettiin aihe, josta piti saada jotain paperille jotain, hän saattoi miettiä puoli tuntia, miten voisi sen toteuttaa. Kuvaamataidon tunnit kestivät kaksi tuntia, eikä se ollut hänelle tarpeeksi. Kaikki muut saivat piirustuksensa valmiiksi, mutta Tikan työt siirtyivät viikon päästä seuraavalle tunnille, jolloin hän oli taas myöhässä aloittaessani seuraavaa työtä.

-Pelkäsin, että opettaja sakottaisi minua hitaudestani, mutta hän ei koskaan sanonut siitä sanaakaan, saati antanut ala-arvoista numeroa. Minulta jäi vuoden mittaan useita piirustuksia väliin, mutta opettaja ilmeisesti ymmärsi ja hyväksyi toimintatapani.  

ErjaTikka alkoi maalaamaan vakavasti noin kaksi, kolme vuotta sitten 61-vuotiaana, kun hän löysi internetistä valutusmaalaustekniikan. Sitä ennen hän piirsi lähinnä realistisia kuvia noin 10 vuotta.  Kuvataide tuntui jo teini-iässä omalta, joten muut harrastukset, kuten kitaransoitto, jazz-tanssi ja kaunoluistelu jäivät pois.

Kysymykseen lempitaiteilijasta tai taidesuuntauksesta Erja Tikka vastaa:

-Helppo kysymys: Picasso ja kubismi. Lisäksi pidän abstraktista taiteesta, jonka tunnen eniten omakseni. Lempiteos on myös Picasson: Guernica. Tällä hetkellä teen pääosin valutusmenetelmällä (liquid art) teoksia, joihin yhdistän usein jonkin realistisen elementin.

Silloin tällöin hän tekee myös esittäviä kuvia, joiden suurimmaksi inspiraation lähteeksi Tikka mainitsee luonnon. Tikka kertoo, ettei halua ”jäädä jumiin” tiettyyn tyyliin. 

 Mistä hän vielä haaveilee?

-Haaveenani on, että minusta tulisi yhä parempi maalaaja. Tässä lajissa ei voi koskaan olla valmis, mutta voi pyrkiä paremmaksi. Ehkä jujuna onkin se, kun huomaa edistyneensä ja saa mielihyvän ja tyydytyksen tunteen. Siinä on ainekset, miksi valitsemaani taiteenlajiin voi jäädä koukkuun. Salaisesti haaveilen myös taulujen myymisestä.