En muistanutkaan miten hauska on leikkiä tuolla vesiväri appillä. Tänään palasin muistoissani Espanjaan ja sain aikaiseksi tällaisen Benalmadenan perhospuistossa otetusta kuvasta. Olen kokeillut tätä aiemminkin, mutta nyt olen niin innostunut, että teen näistä luultavasti näyttelyn, kunhan ehdin käsitellä tarpeeksi kuvia.
Vierailin ihanan kalligrafiaopettajani Kaisa-Leenan luona. Nyt käsityön taiteen perusopintojen tultua päätökseen minulla on aikaa panostaa kalligrafian ihmeelliseen maailmaan perehtymiseen. Kirjansidonta liittyy vahvasti kalligrafiaan ja aionkin sitä opiskella lisää jossain vaiheessa. Olen päättänyt omistaa joka lauantai pari tuntia kalligrafian harjoitteluun, jospa näin pystyisin etenemään opinnoissani nopeammin kuin tähän mennessä. Tällaista harjoittelua tänään: (tuon nimen on kirjoittanut opettaja, muut minä)
Myös dark academia -aiheisesta bujostani on tulossa postaus myöhemmin, olen valinnut huhtikuun teemaksi Alphonse Muchan. Stay tuned.
Meri on tänään rauhallinen, niin rauhallinen kuin se voi olla. Sumun keskellä muutama purjevene täplittää vettä. Yritän suojata kameraani verkkaisesti putoilevilta sadepisaroilta kävellessäni rantabulevardilla. Sohailin linna häämöttää kukkulalla usvan keskellä. Lähden kiipeämään mutkaista polkua ja yritän kuvitella itseni entisaikojen linnanneidoksi. Olen nähnyt useamman kerran unta linnassa asumisesta. Hengästyneenä saavun muurille, jonka sisäpuolella käyskentelee tähän aikaan päivästä vain muutama ihminen. Korkean paikan kammoani uhmaten kiipeän jyrkkiä portaita näköalatasanteelle, josta avautuu näkymä kaupunkia ympäröiville kukkuloille asti. Japani on minun rakkaustarinani, mutta ei Fuengirolakaan hullumpi ole. Elämä on nyt.
Sitten puristivalokuvaajille tiedoksi: jos allaoleva kuva sattuu silmään niin skrollatkaa ohi. Minun silmiini komposiittikuva ei satu eikä allaoleva kuva pyri edes jäljittelemään todellisuutta :) Välillä on hyvä tehdä jotain ihan muuta kuin yleensä tekee ja tämän päiväisen harjoitteluni tulos on tässä:
Tänään yleisön pyynnöstä hieman kuvapainotteisempi postaus.
Mutta ensin pöytään päivän tilastot:
otettuja kuvia: noin tsiljoona
käsiteltyjä kuvia: 28
uusia Instagram-seuraajia: 1
askeleita: 10289
espanjaksi tilattuja lounaita: 1
Kiinnostuneille tiedoksi: Málagassa on paljon kiinnostavia muraaleja, joita kuvasin myös, mutta en voi tässä julkaista kuvia niistä tekijänoikeuksien takia.
Nyt voin viimeinkin paljastaa tämänhetkisen olinpaikkani, jossa olen viihtynyt jo 6 päivää, olen nimittäin Fuengirolassa. Pelkäsin viimeiseen asti, että sairastuisin ja tämä työkeikka peruuntuisi enkä edes käynyt harrastuksissa sen takia.
Ne jotka tuntevat minut saattavat olla nyt hämmästyneitä, koska matkailijana minua kuvaa paremmin sana "reppureissaaja". Jos kyse olisi pelkästä lomamatkasta, Fuengirola voisikin olla aika epätodennäköinen vaihtoehto minulle, mutta näin työntekijälle tai varsinkin etätyöntekijälle Costa on ihan hyvä vaihtoehto.
Suomen kieltä kuulee täällä enemmän kuin englantia. Jos se häiritsee sinua älä siis tule tänne 😀 Koska kuitenkin harjoittelu ,jota suoritan täällä on intensiivinen, saa ympäristö ollakin vähemmän "haastava". Olen myös eksynyt milloin Intiassa milloin Japanissa tms. paikoissa ihan riittävän monta kertaa, jotta osaan arvostaa sitä, että melkein joka toinen ohikulkija pystyisi neuvomaan minulle tien suomeksi.
No sitten se sää: Kyllähän täällä aurinkoista on, jopa helmikuussa. Pidän kyllä Suomen kaikista neljästä vuodenajasta, ja varsinkin valokuvaajalle talvi tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia. Silti: kesän lapsi kun olen alan kyllä helmikuussa odottaa jo kevättä. Oikeastaan Fuengirola helmikuussa on erittäin sopivan lämpöinen. Ei tarvitse kärventyä kuoliaaksi kuten kesällä Välimenerellä. Varsinkin Fuengirolaan tulopäivänäni rannassa kävi myös ihana tuuli, joka paitsi nostatti korkeat aallot, puhalsi ihanasti meidän parvekkeelle, tehden ilmasta minulle juuri sopivan lämpöisen.
Huoneeni sijaitsee niin lähellä merta kuin mahdollista. En itsea asiassa ole koskaan asunut näin lähellä merta, edes Intiassa tai Kaliforniassa. Sijainti on muutenkin loistava, aivan lähellä Fuengirolan keskustaa.
Fuengirola on arkisempi kuin Kreikka tai Nizza, mutta samalla helpompi. Rantakadulla kahvilaan tai ravintolaan poiketessa ei tarvitse aprikoida mitä oikeastaan tuli tilattua, koska espanjalainen ruoka loistaa poissaolollaan. Se on joko puute tai etu, riippuu katsantokannasta. Itse toivon vielä pääseväni syömään myös espanjalaisia herkkuja.
Täällä maailman kolkassa kaikki siis suhteellisen hyvin. Ehkäpä jonain iltana menen rannalle katselemaan, miltä tähtitaivas näyttää täälläpäin. Se olisi tähtiharrastajalle mieluisaa.
To be continued...
