Olin jo lähes unohtanut, miten hauskaa on opiskella kieliä. Muistin sen jälleen, kun aloitin pitkästä aikaa ranskan tunnit yksityisopettajan johdolla vuosi sitten syksyllä. Yksityistunnit ovat tietysti kalliita, joten opiskelu jäi neljään tuntiin, mutta oli sitäkin tehokkaampaa. Sain kirjavinkkejä, opin esimerkiksi leivonnaisten nimiä ranskaksi (sain esittää toivomuksia tuntien sisällöstä) sekä hankalampia kielioppiasioita keskustelun lomassa.
Koko viime talven keskityin ensisijaisesti musiikin- ja käsityönopintoihini. Nyt alkusyksyllä mieleeni tuli taas, miten kiva olisi herättää uinuva japanin kielen taitoni, joten ilmoittauduin puhekurssille. Japanin puhuminen (verrattuna kirjoittamiseen) ei ole periaatteessa vaikeaa. Opiskelin sitä Japanissa asuessani 17 vuotta sitten (voiko siitä tosiaan olla niin kauan!) kolme kertaa viikossa, eikä kielitaitoni ollut hassumpi lähtiessäni takaisin Suomeen. Vuosien saatossa tuli muita asioita elämään, mutta en ole unohtanut Japania. Siksi olinkin iloinen, että pystyin tänään saamaan japanilaisen opettajan kanssa aikaan pieniä keskustelun pätkiä. Luultavasti hyvästä muististani on apua kielten opiskelussa, esimerkiksi sanat kiinnittyvät vahvasti tiettyihin tilanteisiin elämässä, minkä saatan muistaa vielä vuosien jälkeen.
Japanin kurssin ohella aloitin espanjan etymologisen kurssin. Etymologia tarkoittaa tiedettä, jossa selvitetään sanojen alkuperiä. Kurssin lopuksi arvailemme sanojen merkityksiä omien kielitaitojen pohjalta. En ollut kuullutkaan mistään etymologiasta ennen. Joku voi nyt tietysti ajatella, ettei tuollaisesta etymologian opiskelusta ole mitään käytännön hyötyä. Se ei pidä paikkaansa. Annan esimerkin.
Olin Milanossa joitakin vuosia sitten ja kaupassa käydessäni olisin halunnut mukaani muovikassin ostamilleni tavaroille. Tiesin, että myyjä tuskin ymmärtäisi englantia, joten sanoin kokeilevasti: Sac?, joka tarkoittaa kassia ranskaksi. Myyjä sanoi: Sacchetto? Ja yhteisymmärrys oli syntynyt ilman englannin kieltä. Mitä enemmän kartuttaa sitä, mitä minä kutsun omaksi kielipankiksi, sitä paremmin mahdollistuu kommunikointi vaikkapa nyt eurooppalaisten kesken.
Kielen opiskelijana minä olen ollut vähän niin kuin sekatavarakaupan asiakas: vähän tuota ja hieman tuota, koska minun kielten opiskeluni lähtökohtana on aina ollut ihmisten ymmärtäminen. Toki ymmärrän niitäkin, jotka opiskelevat mieluummin yhden kielen kunnolla. Itsekin pyrin puhumaan virheetöntä englantia. Kuitenkin, mitä enemmän ymmärtää erilaisten kielten rakenteita ja sanojen muodostumista sitä enemmän saa ahaa-elämyksiä vaikka matkustaessaan.
Koko viime talven keskityin ensisijaisesti musiikin- ja käsityönopintoihini. Nyt alkusyksyllä mieleeni tuli taas, miten kiva olisi herättää uinuva japanin kielen taitoni, joten ilmoittauduin puhekurssille. Japanin puhuminen (verrattuna kirjoittamiseen) ei ole periaatteessa vaikeaa. Opiskelin sitä Japanissa asuessani 17 vuotta sitten (voiko siitä tosiaan olla niin kauan!) kolme kertaa viikossa, eikä kielitaitoni ollut hassumpi lähtiessäni takaisin Suomeen. Vuosien saatossa tuli muita asioita elämään, mutta en ole unohtanut Japania. Siksi olinkin iloinen, että pystyin tänään saamaan japanilaisen opettajan kanssa aikaan pieniä keskustelun pätkiä. Luultavasti hyvästä muististani on apua kielten opiskelussa, esimerkiksi sanat kiinnittyvät vahvasti tiettyihin tilanteisiin elämässä, minkä saatan muistaa vielä vuosien jälkeen.
Japanin kurssin ohella aloitin espanjan etymologisen kurssin. Etymologia tarkoittaa tiedettä, jossa selvitetään sanojen alkuperiä. Kurssin lopuksi arvailemme sanojen merkityksiä omien kielitaitojen pohjalta. En ollut kuullutkaan mistään etymologiasta ennen. Joku voi nyt tietysti ajatella, ettei tuollaisesta etymologian opiskelusta ole mitään käytännön hyötyä. Se ei pidä paikkaansa. Annan esimerkin.
Olin Milanossa joitakin vuosia sitten ja kaupassa käydessäni olisin halunnut mukaani muovikassin ostamilleni tavaroille. Tiesin, että myyjä tuskin ymmärtäisi englantia, joten sanoin kokeilevasti: Sac?, joka tarkoittaa kassia ranskaksi. Myyjä sanoi: Sacchetto? Ja yhteisymmärrys oli syntynyt ilman englannin kieltä. Mitä enemmän kartuttaa sitä, mitä minä kutsun omaksi kielipankiksi, sitä paremmin mahdollistuu kommunikointi vaikkapa nyt eurooppalaisten kesken.
Kielen opiskelijana minä olen ollut vähän niin kuin sekatavarakaupan asiakas: vähän tuota ja hieman tuota, koska minun kielten opiskeluni lähtökohtana on aina ollut ihmisten ymmärtäminen. Toki ymmärrän niitäkin, jotka opiskelevat mieluummin yhden kielen kunnolla. Itsekin pyrin puhumaan virheetöntä englantia. Kuitenkin, mitä enemmän ymmärtää erilaisten kielten rakenteita ja sanojen muodostumista sitä enemmän saa ahaa-elämyksiä vaikka matkustaessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti