Kondiittorin kokeiluja

Tämä aamu oli tarkoitus käyttää kitaransoiton harjoitteluun, mutta kitarasta olikin mennyt kieli poikki. Siispä harjoittelinkin ruusujen pursottamista. Näissä riittää vielä työsarkaa. Tarkkasilmäisemmät havaitsevat, etteivät pohjat ole oikeita, vaan styroksista. En ole postaillut tänne leivontakuvia, koska haaveilen edelleen erillisen leivontablogin perustamisesta. Sitä odotellessa...

Visuopintoja, osa 1

Perspektiivipiirtämistä visualisti - opinnoissa. 

Art Journal

Olen jo jonkin aikaa seuraillut somessa paitsi bujopostauksia, niin myös ns. Art Journal -postauksia. Art Journal on päiväkirjan kaltainen kirja / vihko / lehtiö, johon on tarkoitus tallentaa pieniä omia taideteoksia.

Minulla on paljon värityskirjoja ja eräänä iltana otin yhden niistä esille sen kummemmin miettimättä. Sain jostain päähäni ajatuksen rajata vain mustalla värityskuvan ääriviivat. Syvennyin puuhaan niin totaalisesti, että ennen kuin huomasinkaan oli kulunut monta tuntia ja  ulkona oli tullut pimeä ja minä vain tuhersin ääriviivoja keittiön pöydän ääressä huonossa valossa. Tarkoitus ei siis ollut saada aikaan mitään taideteosta. Kuitenkin olin lopputulokseen aika tyytyväinen. Ja silloin tajusin: edessäni oli taidepäiväkirjani ensimmäinen sivu. Ei aina tarvitse tehdä vaikeaa, jotta saisi hyvännäköistä. Katsokaa vaikka:

Olen ajatellut nyt aluksi tehdä vain yhden sivun kuukaudessa. Onnistuneita sivuja postaan blogiini.
Tässä työssä käytin tussia Staedtler pigment liner 0,3. Tein sivulle kehykset washi-teipillä. Tämän idean sain nettisivulta https://finnstamper.wordpress.com/tag/varityskirja/
Lopuksi tässä vielä ihana uusi bujo-kirjanmerkkini, jonka tilasin Ainon Korulta.

Huovutusta

Huovutin koiramme istuinalustaan.

Tuunaajan unelma

Ostin tällaisen tuunaajan unelmalokerikon, jossa voi säilyttää kaikenlaista pikkutavaraa. 

Nöyrin palvelijanne

Luin kirjan Nöyrin palvelijanne muutama vuosi sitten, eikä kirja jättänyt minuun mitään lähtemätöntä vaikutusta. Jotkut ehkä ihmettelevätkin miksi kommentoida blogissa näin vanhaa ja selvästi epäajankohtaista kirjaa. 

Olen kuitenkin ollut nyt kuunteluoppilaana muutamia viikkoja Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kurssilla, jonka nimi on "Transpacific Asian Popular Culture" ja katsoimme tänään osan kirjaan pohjautuvasta elokuvasta. Ja pakkohan sitä oli kommentoida. Tarkastelen nyt kirjaa / elokuvaa suomalaisesta, hieman aasialaisesti värittyneestä näkökulmasta, olenhan kuitenkin asunut Japanissa puoli vuotta, vaikka ei se oikeasti kauan olekaan. 

Nöyrin palvelijanne (ranskaksi Stupeur et tremblements) on ihan hauska leffa. Se on myös satiirina melko onnistunut (toivottavasti se on sellaiseksi tarkoitettu). Ja se on voittanut useita palkintoja, joten siltä sopii odottaa paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin pitänyt siitä erityisesti. Ei se tylsää katsottavaa ole - päinvastoin - mutta minun luokittelussani se menee valitettavasti jälleen kategoriaan "elokuvat, jotka eivät kuvaa japanilaista yhteiskuntaa hyvin". Mikä siinä siis mättää? 

En viitsi käyttää tässä aikaa juonen kertaamiseen, koska sen voi kuka tahansa lukea parissa minuutissa Wikipediasta. Totean vain, että elokuva / kirja kertoo belgialaisesta nuoresta naisesta, joka lähtee töihin japanilaiseen suuryritykseen. Sitten kritiikkiin: Se mikä eniten ottaa päähän tässä elokuvassa on se, että päähenkilö esittää korkeasti koulutettua, pätevää ihmistä, josta japanilaiset "syyttä suotta" tekevät naurunalaisen. Japanilaiset esitetään siis kovina ja epähienotunteisina ihmisinä, koska he nauravat päähenkilön tekemille virheille. Mutta minun oli pakko nauraa myös kun päähenkilö luulee GmbH:ta (saksalainen lähin vastine osakeyhtiölle) yrityksen nimeksi. Ei kai kukaan voi tosissaan olla töissä kansainvälisellä liikealalla ja olla tietämättä tuollaista asiaa? Toiseksi, päähenkilön esimies (tai pikemminkin -nainen) esitetään myös epäkohteliaana uraohjuksena, joka "kiusaa" nuorta alaistaan ja "nokkii" häntä esimerkiksi numerotarkkuuden puutteesta. Minusta on kuitenkin naurettavaa esittää tämä jotenkin japanilaisten ominaisuutena. Laskentatoimessa pitää olla tarkka kaikkialla. Sanoo vuosikymmenen kirjanpitäjänä työskennellyt. Vaikka eriäväisyyksiä länsimaisesta ja japanilaisesta kulttuurista varmaankin löytyy monen kirjan tai elokuvan aiheeksi, niin Nöyrin palvelijani ei mielestäni aihetta käsittele erityisen ansiokkaasti, palkinnoista huolimatta. Jäinkin pohtimaan, olisiko elokuva Crazy Rich Asians, joka meiltä jäi teknisen ongelman vuoksi katsomatta, ollut parempi. 

Bujopäivityksiä

Aion tästä lähtien julkaista joka kuukausi yhden sivun tai aukeaman bujostani täällä blogissa. Olen jotenkin hurahtanut tähän bujo-asiaan ja muihinkin visuaalisiin juttuihin ihan täysin viime aikoina. Ostin mm. vesiväritussit ja japanilaisia washi-teippejä. Liityin Kalenterimaniaa- Facebook-ryhmään. Ilmoittauduin kässäfestarien taideleimailuryhmään.

Jos joku ei vielä tiedä mikä bujo on: Bujo tulee sanoista Bullet Journal ja kyseessä on päiväkirjan, kalenterin ja muistikirjan risteytys, jonka voi koristella haluamallaan tavalla. Pohjana minä olen käyttänyt pisteellistä muistikirjaa. Sivu tai aukeama voi olla hyvinkin minimalistinen kuten huhtikuun aukeamani tai koristeellisempi kuten aikaisemmin julkaisemani linna-teemainen layout.