“When we press the thorn to our chest we know, we understand, and still we do it.”
― The Thorn Birds
Otsikko viittaa samannimiseen tanssikurssiin, jonka aloitin tällä viikolla. Kyseessä on Zodiakin järjestämä neljä kertaa viikossa kokoontuva ilmainen tanssikurssi, jota ohjaa Ville Nylén. Kommentoin sen verran kurssia, että olemme toistaiseksi tehneet erilaisia kävely- ja improvisaatioharjoituksia. Ihanaa, kun tanssitunnille mennessä ei tarvitse miettiä koreografisia sarjoja vaan saa vain nauttia liikkumisesta. Viime kerralla tunnilla oli myös mukana vanhuksia läheisestä palvelutalosta, ja oli ihanaa nähdä kuinka he nauttivat kurssista.
Tämänkertainen teksti liittyy otsikon mukaisesti tavalliseen elämään. Joku voisi puhua myös hyvästä elämästä. Tanssikurssilla olemme myös pohtineet mitä on tavallinen elämä tai normaali elämä. Olen miettinyt tätä asiaa paljon viime aikoina, senkin takia, että juuri julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaisten pitäisi olla maailman onnellisinta kansaa. Tämä viittaa tietenkin keskiarvoon, jokainen meistä on tarpeeksi iso sen ymmärtämään. Olen sivunnut aihetta aiemmin analysoidessani paikkakuntani teatterin esittämää Mitä onni on? -näytelmää vuodelta 2016.
Muistan, kun kerran lukiossa piti kirjoitttaa onnesta ja se oli ihan tuskaa. Vaikka sanoin voi ilmaista niin monia asioita, niin onnea niillä on vaikea määrittää. Kysyttäessä ihmisiltä, mikä tekee elämästä hyvää ihmiset mainitsevat usein asioita kuten terveys, perhe, ystävät, koti. Silti, kun mietin mitkä asiat ovat saaneet minut hyvälle tuulelle viime aikoina, mieleen tulee asioita, kuten laulutunti, menestyminen kakkukilpailussa, auringonpaiste, hyvä kirja tai elokuva. Varsin pieniä asioita siis. Jos ajattelee esimerkiksi terveyttä, niin onhan se tärkeä asia, ilman muuta. Toisaalta tunnen useita ihmisiä, jotka kykenevät sairaudesta huolimatta "ottamaan ilon irti" elämästä. Mikä olisi hyvän tai onnellisen elämän vastakohta? Itse ajattelen niin, että hyvän elämän vastakohta on elämätön elämä. Hyvä elämä on minusta esimerkiksi sitä, että tarttuu rohkeasti niihin haasteisiin, mitä elämä eteen heittää. Aina on riski, että epäonnistuu tai joutuu kokemaan pettymyksen, mutta yrittämättä ei koskaan tiedä lopputulosta. Eräs tuttava kysyi minulta kerran, eläisinko mieluummin ilman järkeä vai tunteita. Harkittuani vain muutaman sekunnin vastasin että olisin mieluummin ilman järkeä. Tuosta on nyt kulunut aikaa yli kymmenen vuotta. Onneksi meidän ei tarvitse valita, mutta vastaisin silti samoin nyt.
Olen kerran elämässäni törmännyt taideteokseen, joka mielestäni ilmaisee onnea hyvin, eikä se ollut kirja vaan grafiikkaa. Ostin sen itselleni. Olen lisännyt siitä kuvan tämän tekstin loppuun. Joskus kuva todella kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
― The Thorn Birds
Otsikko viittaa samannimiseen tanssikurssiin, jonka aloitin tällä viikolla. Kyseessä on Zodiakin järjestämä neljä kertaa viikossa kokoontuva ilmainen tanssikurssi, jota ohjaa Ville Nylén. Kommentoin sen verran kurssia, että olemme toistaiseksi tehneet erilaisia kävely- ja improvisaatioharjoituksia. Ihanaa, kun tanssitunnille mennessä ei tarvitse miettiä koreografisia sarjoja vaan saa vain nauttia liikkumisesta. Viime kerralla tunnilla oli myös mukana vanhuksia läheisestä palvelutalosta, ja oli ihanaa nähdä kuinka he nauttivat kurssista.
Tämänkertainen teksti liittyy otsikon mukaisesti tavalliseen elämään. Joku voisi puhua myös hyvästä elämästä. Tanssikurssilla olemme myös pohtineet mitä on tavallinen elämä tai normaali elämä. Olen miettinyt tätä asiaa paljon viime aikoina, senkin takia, että juuri julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaisten pitäisi olla maailman onnellisinta kansaa. Tämä viittaa tietenkin keskiarvoon, jokainen meistä on tarpeeksi iso sen ymmärtämään. Olen sivunnut aihetta aiemmin analysoidessani paikkakuntani teatterin esittämää Mitä onni on? -näytelmää vuodelta 2016.
Muistan, kun kerran lukiossa piti kirjoitttaa onnesta ja se oli ihan tuskaa. Vaikka sanoin voi ilmaista niin monia asioita, niin onnea niillä on vaikea määrittää. Kysyttäessä ihmisiltä, mikä tekee elämästä hyvää ihmiset mainitsevat usein asioita kuten terveys, perhe, ystävät, koti. Silti, kun mietin mitkä asiat ovat saaneet minut hyvälle tuulelle viime aikoina, mieleen tulee asioita, kuten laulutunti, menestyminen kakkukilpailussa, auringonpaiste, hyvä kirja tai elokuva. Varsin pieniä asioita siis. Jos ajattelee esimerkiksi terveyttä, niin onhan se tärkeä asia, ilman muuta. Toisaalta tunnen useita ihmisiä, jotka kykenevät sairaudesta huolimatta "ottamaan ilon irti" elämästä. Mikä olisi hyvän tai onnellisen elämän vastakohta? Itse ajattelen niin, että hyvän elämän vastakohta on elämätön elämä. Hyvä elämä on minusta esimerkiksi sitä, että tarttuu rohkeasti niihin haasteisiin, mitä elämä eteen heittää. Aina on riski, että epäonnistuu tai joutuu kokemaan pettymyksen, mutta yrittämättä ei koskaan tiedä lopputulosta. Eräs tuttava kysyi minulta kerran, eläisinko mieluummin ilman järkeä vai tunteita. Harkittuani vain muutaman sekunnin vastasin että olisin mieluummin ilman järkeä. Tuosta on nyt kulunut aikaa yli kymmenen vuotta. Onneksi meidän ei tarvitse valita, mutta vastaisin silti samoin nyt.
Olen kerran elämässäni törmännyt taideteokseen, joka mielestäni ilmaisee onnea hyvin, eikä se ollut kirja vaan grafiikkaa. Ostin sen itselleni. Olen lisännyt siitä kuvan tämän tekstin loppuun. Joskus kuva todella kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
