Ystäväni tietävät, että olen taitoluistelufani. Olen kirjoittanut aiheesta blogissanikin. Lapsena tykkäsin luistelusta tosi paljon, mutta siihen aikaan ei kotipaikkakunnallani ollut jäähallia saatikka harjoitusryhmiä. Nykyisin sellainen toki on. Noin 10 vuotta sitten kävin harjoittelemassakin siellä kerran viikossa, mutta jostain syystä se jäi sittemmin. Ehkä syynä oli tavoitteiden puute.
Nykyään minulla on tavoite. Olen nimittäin saanut päähäni, että haluan muodostelmaluistelijaksi. Aikuisten ryhmään siis. Jonain päivänä.
Tänään tavoitteeni tuntuu olevan hieman eilistä lähempänä. Olen nimittäin käynyt tänään taitoluistelutunnilla. Surffailin hetken netissä ennen kuin löysin sopivan ryhmän, jota pitävät Helsingin Luistelijat. Harkat ovat minulle erittäin sopivasti lauantaiaamuna Pasilassa, joten ei tarvitse mennä junalla edes Helsingin keskustaan asti.
Olin hieman jännittynyt tunnille mennessäni. Vaikka kyseessä oli alkeisryhmä pelkäsin, että kaikki olisivat paljon minua edistyneempiä, koska tulin ryhmään vasta näin syyskauden loppuvaiheessa. Hallin sijaintikin oli hakusessa, mutta lopulta löysin perille.
Ensimmäiset 10 minuuttia olivat yhtä tuskaa. Jännitin aivan liikaa nilkkojani. Lisäksi pelkäsin, että vasemmassa jalassani oleva rasitusvamma pahenisi luistelun takia. Sitten alkoi helpottaa ja lopulta kiisin pitkin jäätä ihanan kovaa vauhtia. Ohjaajan johdolla teimme erilaisia liikkeitä kuten kantakäännöksiä ja opin että chassé tarkoittaa taitoluistelussa eri asiaa kuin jazztanssissa. Uskaltauduin jopa kokeilemaan valssihyppyä seinää vasten, olinhan osannut sen pienenä.
Nykyään minulla on tavoite. Olen nimittäin saanut päähäni, että haluan muodostelmaluistelijaksi. Aikuisten ryhmään siis. Jonain päivänä.
Tänään tavoitteeni tuntuu olevan hieman eilistä lähempänä. Olen nimittäin käynyt tänään taitoluistelutunnilla. Surffailin hetken netissä ennen kuin löysin sopivan ryhmän, jota pitävät Helsingin Luistelijat. Harkat ovat minulle erittäin sopivasti lauantaiaamuna Pasilassa, joten ei tarvitse mennä junalla edes Helsingin keskustaan asti.
Olin hieman jännittynyt tunnille mennessäni. Vaikka kyseessä oli alkeisryhmä pelkäsin, että kaikki olisivat paljon minua edistyneempiä, koska tulin ryhmään vasta näin syyskauden loppuvaiheessa. Hallin sijaintikin oli hakusessa, mutta lopulta löysin perille.
Ensimmäiset 10 minuuttia olivat yhtä tuskaa. Jännitin aivan liikaa nilkkojani. Lisäksi pelkäsin, että vasemmassa jalassani oleva rasitusvamma pahenisi luistelun takia. Sitten alkoi helpottaa ja lopulta kiisin pitkin jäätä ihanan kovaa vauhtia. Ohjaajan johdolla teimme erilaisia liikkeitä kuten kantakäännöksiä ja opin että chassé tarkoittaa taitoluistelussa eri asiaa kuin jazztanssissa. Uskaltauduin jopa kokeilemaan valssihyppyä seinää vasten, olinhan osannut sen pienenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti