Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen varsinainen kulttuurin suurkuluttaja. Kuluneen viikon aikana taisi silti tulla ennätys osallistumisaktiivisuudessani. Kalenteriin mahtui kokonaista neljä kulttuuritapahtumaa.
Ensinnäkin oli kirjamessut, joka on jokavuotinen must. Tämä saattaa olla paljolti perheen vaikutusta: isälleni kirjamessut on vuoden kohokohta. En useinkaan päädy ostamaan kirjamessuilta paljon kirjoja, vaikka siellä pystyisi halutessaan tuhlaamaan koko vuoden säästöt. Kirjamessut tekevät messukeskuksesta muutaman päivän ajaksi valtavan kirjaston, jossa voi uppoutua tutkimaan kirjojen kansia (tunnustan valitsevani usein kirjoja tällä periaatteella kirjastostakin), ja kuvitella millaisia tarinoita ne sisältävät. Vaikka hankinkin kirjoja luettavaksi pääosin kirjastosta, niin joskus messuilla voi ilahduttaa itseään esimerkiksi löytämällä ja ostamalla puuttuvan osan kotona hyllyssä olevasta kirjasarjasta.
Toiseksi, tällä viikolla tuli ensi-iltaan kotipaikkakuntani teatterin uusin näytelmä onnen olemuksesta. Teatteri on lipunut elämääni vähitellen, enkä oikeastaan pysty määrittämään tiettyä hetkeä kun olisin kiinnostunut siitä. Tällä kertaa olin ensimmäistä kertaa mukana näytelmän tuotantotiimissä, mikä oli erittäin kiinnostava kokemus. Paikka teatteriyhdistyksen hallituksessa ensi vuonna takaa sen, että pääsen jatkossakin kurkistamaan paikkakuntani kulttuurielämään sisältäpäin. Odotan sitä innolla.
Perjantai-ilta huipentui fantastisen Kentin keikkaan loppuunmyydyllä Hartwall Areenalla. Sunnuntaina olin auttamassa tuttaviani Annantalon Japanipäivän järjestelyissä. Niinä vuosina kun tapahtuma on järjestetty, se on ollut aina supersuosittu. Niin myös tällä kertaa. Minulle on ollut tärkeää säilyttää Japani sydämessäni jollain tavalla, ja Japani-päivä sopii tähän tarkoitukseen mainiosti.
Ensinnäkin oli kirjamessut, joka on jokavuotinen must. Tämä saattaa olla paljolti perheen vaikutusta: isälleni kirjamessut on vuoden kohokohta. En useinkaan päädy ostamaan kirjamessuilta paljon kirjoja, vaikka siellä pystyisi halutessaan tuhlaamaan koko vuoden säästöt. Kirjamessut tekevät messukeskuksesta muutaman päivän ajaksi valtavan kirjaston, jossa voi uppoutua tutkimaan kirjojen kansia (tunnustan valitsevani usein kirjoja tällä periaatteella kirjastostakin), ja kuvitella millaisia tarinoita ne sisältävät. Vaikka hankinkin kirjoja luettavaksi pääosin kirjastosta, niin joskus messuilla voi ilahduttaa itseään esimerkiksi löytämällä ja ostamalla puuttuvan osan kotona hyllyssä olevasta kirjasarjasta.
Toiseksi, tällä viikolla tuli ensi-iltaan kotipaikkakuntani teatterin uusin näytelmä onnen olemuksesta. Teatteri on lipunut elämääni vähitellen, enkä oikeastaan pysty määrittämään tiettyä hetkeä kun olisin kiinnostunut siitä. Tällä kertaa olin ensimmäistä kertaa mukana näytelmän tuotantotiimissä, mikä oli erittäin kiinnostava kokemus. Paikka teatteriyhdistyksen hallituksessa ensi vuonna takaa sen, että pääsen jatkossakin kurkistamaan paikkakuntani kulttuurielämään sisältäpäin. Odotan sitä innolla.
Perjantai-ilta huipentui fantastisen Kentin keikkaan loppuunmyydyllä Hartwall Areenalla. Sunnuntaina olin auttamassa tuttaviani Annantalon Japanipäivän järjestelyissä. Niinä vuosina kun tapahtuma on järjestetty, se on ollut aina supersuosittu. Niin myös tällä kertaa. Minulle on ollut tärkeää säilyttää Japani sydämessäni jollain tavalla, ja Japani-päivä sopii tähän tarkoitukseen mainiosti.
