"All you folks think you own my life
But you never made any sacrifice
Demons they are on my trail
I'm standing at the crossroads of the hell
I look to the left I look to the right
There're hands that grab me on every side"
Tracy Chapman, Crossroads
Tällä hetkellä mielessäni on kaksi asiaa: toinen on tulevat syntymäpäiväjuhlani Mitään kriisiä minulla ei ole asiasta, johtuneeko se sitten siitä, että olen aina tuntenut itseni ikääni nuoremmaksi sekä siitä,että myös ulkopuoliset ihmiset luulevat minua säännöllisesti huomattavasti nuoremmaksi. Luvassa siis kivat bileet ja hyvää ruokaa ja juomaa ja loistavaa seuraa.
Toinen asia mielessäni on hyvän ystävän vakava sairaus ja joutuminen saattohoitoon. Jälleen palautuu mieleeni toisen hyvän ystäväni poismeno muutama vuosi sitten. Se sekä synttärijuhlani muistuttavat kuitenkin elämän rajallisuudesta.
Taannoin olin vieraana erään toisen ystäväni syntymäpäiväjuhlilla. Kesken juhlinnan syntymäpäiväsankari intoutui kysymään vierailta, ketkä ovat mielestään käyttänet aikansa hyvin tällä maapallolla. Nostin käteni epäröimättä.
Olen kuitenkin eräänlaisessa tienristeyksessä tällä hetkellä. Tässä vaiheessa elämää tulevaisuus näyttäytyy jo huomattavasti kapeampana ja rajallisempana kuin esimerkiksi kaksikymmpisenä, ajatellen esimerkiksi opiskelumahdollisuuksia.
Ihailen ihmisiä, joilla on jonkinlainen täsmällinen suunnitelma elämään. Minulla suunnitelmia on ollut paljonkin.😂 Mikään niistä ei kuitenkaan nouse ylitse muiden. Minä olen aina vain tarttunut edessä oleviin haasteisiin sitä mukaa, kun ne ovat eteen tulleet. Jos olisin jäänyt asumaan Japaniin, kuten vakavasti harkitsin 20 vuotta sitten, elämäni olisi varmasti muodotunut hyvin toisenlaiseksi. Lopulta kuitenkin palasin Suomeen sillä totesin, että minun on helpompi elää täällä.
Minulla on edelleen, elämäni keskivaiheillakin monta eri unelmaa koskien työelämää, yksi niistä on työ kansainvälisen katastrofiavun parissa. Ilahduttavasti kun joku ovi sulkeutuu, niin monia muita saattaa avautua, jos antaa elämälle mahdollisuuden.
