maanantai 5. elokuuta 2019

Kirjat vs. some ajankuluna

Olen Facebookin käytössä myöhäisherännäinen: liityin mukaan vasta kesällä 2013, silloinkin "pakon edessä", kun olin lähdössä vapaaehtoistyöhön Venäjälle ja piti liittyä mukaan kansainväliseen opettajaryhmäämme ennen leiriä. Tunnustan, että siihen asti olin vieroksunut tätä kommunikointivälinettä. Instagramin käyttäjänä olen vielä "vihreämpi", liityin mukaan vasta viime keväänä enkä oikein ole omaksunut sen käyttöä vieläkään osaksi arkeani. Pinterestiä sentään käytän säännöllisesti, koska haen sieltä vinkkejä esimerkiksi leipomiseen ja käsitöihin.

Jyrkkä mielipiteeni on sittemmin lientynyt, ja nyt ajattelen ettei Facebook ole hassumpi väline pitää yhteyttä esimerkiksi erilaisten ryhmien jäsenten välillä. Myös erilaisten harrasteiden ja tapahtumien mainonta onnistuu mielestäni parhaiten Facebookin välityksellä. Ja jos joku saa Facebookin avulla torjuttua yksinäisyyden tunnetta, niin se on ihan ok.

Tänä kesänä olen kuitenkin herännyt kyseenalaistamaan, onko Facebookin käyttöni mennyt jo liialliseksi. Viime aikoina on ollut paljon puhetta esimerkiksi siitä, miten vanhemmat jättävät lapsensa ilman valvontaa vaikka uimarannalle, koska ovat niin pahasti koukussa someen. Minä en sentään yleensä laiminlyö esimerkiksi ystäviäni somen takia. Vaikkapa ollessani ulkona heidän kanssaan yleensä pyydän anteeksi, jos minun on pakko kesken tapaamisen esimerkiksi vastata johonkin viestiin. Tällaista pidän itsestään selvänä, vaikka kaikki eivät taida samoin ajatella.

Tänä kesänä olen jo useamman kerran havahtunut siihen, että viettäessäni leppoisaa lomapäivää kotona huomaan yhtäkkiä että useita tunteja on kulunut aivan huomaamatta, kun olen surffaillut somessa. Se ikäänkuin antaa illuusion siitä, että on tekemässä jotakin sen sijaan, että esimerkiksi vain makaisi sohvalla. Uskon, että somella on sellaisia vaikutuksia esimerkiksi ihmisen keskittymiskykyyn, joita emme pysty vielä edes kuvittelemaan. Arvio perustuu oman käyttäytymiseni tarkasteluun.

Olen aina ollut ahkera lukija ja perheessämme on arvostettu kirjasivistystä. Yläasteikäisenä meni toki paljon niin sanottua hömppääkin, mutta myös vaikkapa maailmankirjallisuuden klassikkoja. Surukseni olen huomannut, että tiiliskivet, joita ahmin teini-ikäisenä vaativat nyt erityistä mielentilaa ja asennetta, jotta edistyisin edes siedettävää vauhtia lukemisessa. Toki olen aina ollut pohdiskeleva lukija, joka ei niele kaikkea pureskelematta. Koen myös muuttuneeni ihmisenä hiukan: nuorempana olin enemmän tarkkailija, nykyään taas osallistuja. Molemmat ominaisuudet ovat tärkeitä maailmassa ja molempia tarvitaan. Kuitenkaan ei käy kiistäminen, etteivätkö lukemistottumukseni olisi muuttuneet somen myötä.

Lukemisessa on joitakin etuja verrattuna someen. Varsinkin laajojen historiallisten teoksien ollessa kyseessä se kehittää mielikuvitusta eikä someen voi koskaan "uppoutua" samalla tavoin kuin vaikka keskiaikaa käsittelevän kirjan maailmaan. Myönnän, että minulle toinen lukemisen etu verrattuna someen on hiukan snobistinen: kyky keskustella jonkin kirjan teemoista vaikkapa lukupiirissä on minulle tärkeä taito. Siksi olenkin onnellinen, että monet merkittävät kirjat tuli luettua lapsena tai nuorena aikuisena, ennenkuin some sekoitti meidän kaikkien päät. Maailma muuttuu jatkuvasti, usein parempaan päin. Kun kyseessä on somen käytön yleistyminen, en ole siitä niin varma. 

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti