Aina silloin tällöin nousee keskusteluun kysymys äänikirjojen lukunopeudesta, tai lukunopeudesta ylipäätään. Tässä muutamia ajatuksia asiasta. Ja sanon heti aluksi, että tässä kirjoituksessa en käsittele varsinaisesti ns. nopeita lukijoita, jotka käsittääkseni pystyvät näkemään esim. kirjasta vaikkapa sivun kerrallaan.
Tämä on ensimmäinen vuosi kun olen kuunnellut enemmän kirjoja kuin lukenut, mutta lukunopeuskeskustelujen velloessa ihmettelen aina, olenko ainoa, jonka mielestä kirjan kuunteleminen tai lukeminen ei ole nopeuskilpailu. Ja ei, en ole erityisen hidastempoinen ihminen, jos jotkut sitä miettivät, pikemminkin päin vastoin. Minusta on kiva osallistua lukuhaasteisiin ja arvostan myös muita ihmisiä, jotka tekevät niin. Mutta jos tavoitteena on lukea 50 kirjaa vuodessa, niin minusta on hienoa, jos tavoite täyttyy vaikka ennen joulua, eikä arvostustani ketään lukijaa kohtaan lisäänny siitä, jos on käyttänyt projektiin vain puolet ajasta. Ymmärrän toki, että monet ihmiset lukevat ammattinsa puolesta paljon kirjoja. Tällaisia ammatteja varmastikin ovat esimerkiksi kustannustoimittajan, kirjastonhoitajan tai äidinkielenopettajan ammatit.
Itse olen kuunnellut täysin onnellisena äänikirjoja alkuperäisellä lukunopeudella. En tietenkään vastusta, jos joku todella kokee sen liian hitaaksi. Mutta henkilönä joka aina kouluaikaan saanut itse kritiikkiä liian nopeasta puhetahdista, olen oppinut arvostamaan selkeää puhetyyliä. Liian nopea puhetyyli tekee mielestäni kaoottisen vaikutelman ja ymmärrän miksi poliitikot käyttävät konsulttiapua julkisen imagonsa luomisessa. Harrastin itse vuosia runonlausuntaa ja enkä vieläkään ole tarpeeksi hidas runon lausuja.
Minusta kirjassa kiinnostaa ensisijaisesti sisältö. Jään usein pohtimaan kirjan sanomaa, kieltä tai jopa yksittäisiä sanoja. Tällainen lukutapa ei tietenkään ole nopein mahdollinen. Olen myös huomaanut, että kun otin tavaksi kirjoittaa lukemistani kirjoista blogiini, olen ruvennut kiinnittämään erilaisiin asioihiin kirjassa huomiota kuin aikaisemmin.
Kaikki kirjat eivät muistijälkeä, lukipa niitä sitten hitaasti tai nopeasti, se on selvää. Lukijoina meissä on paljon yksilöllisiä eroja. Olen itse huomannut, että tykkään kuunnella viihteellisempiä kirjoja ja lukea puolestaan vähän ns. haastavampia kirjoja, joissa on esimerkiksi paljon filosofista pohdintaa. Tärkeää on lukea / kuunnella jotain: laulujen sanoja, näytelmiä, runoja, tietokirjoja tai perusproosaa. Ja miettiä lukemaansa / kuulemaansa. Muussa tapauksessa kirjan anti jää minusta jotenkin vaillinaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti