Northern Exposure

Reporter #1 : Mr. Morse, what happened to your friends?

Reporter #2 : How did they die?

Charles Morse : They died... saving my life.

Niille, jotka eivät tiedä tai muista ylläolevat repliikit kuuluvat elokuvaan Reunalla (The Edge). Näin elokuvan vasta vuonna 2002, kun olin lomailemassa Thaimaassa. Siellä oli tapana katsella hotellin kahvilassa tv-elokuvia pitkin yötä ja tämä sattui olemaan yksi niistä. Tuo elokuva on ollut tänään mielessäni, miljöönsä, mutta myös hienojen repliikkiensä takia. Elokuvahan sijoittuu Alaskaan.  

Viime joulun tienoilla sain mieluisaa sähköpostia Lapista. Hakemukseni Ranuan Japani-talon residenssiin kirjoittamista varten oli hyväksytty. 

Nyt olen viettänyt näissä hienoissa puitteissa reilut 2 viikkoa. Japani-talo sijaitsee todellisessa erämaassa 40 kilometriä Ranuan keskustasta. Vitsailinkin ennen lähtöäni kavereiden kanssa, että tästä tulee minun oma Villi Pohjola -kokemukseni - siitä blogitekstin otsikko. Se on sopiva siitäkin syystä, että exposure-sanan yksi merkitys on valotus - kuinka osuvaa valokuvauksen harrastajalle. Nuoremmille: Northern Exposure oli 90-luvun tv-sarja, jossa läpikotaisin kaupunkilainen lääkäri New Yorkista muuttaa Alaskaan.   

Kun tulin tänne jäät olivat vielä järvessä, nyt vesi virtaa vapaana. Olen nähnyt luonnossa poroja, joutsenia, oravan sekä tukun muita eläimiä Ranuan eläinpuistossa. Minulla on kamera mukanani, joten myös kuvia on tullut otettua ja käsiteltyä. Iltaisin kuuntelen äänikirjaa ja katselin Netflixistä The Crown -sarjaa.    

Tämä jos mikä on sopiva ympäristö kirjoittamiseen. Olenkin saanut aikaan tekstia ihan mukavasti. Kirjoittajana haen vielä suuntaa ilmaisutavalleni. Onko se runo tai novelli vai joku muu, sitä en vielä pysty sanomaan. Tärkeää on kuitenkin kirjoittaa joka päivä vähän, ihan mistä tahansa aiheesta. 

Vuosia sitten, kun olin eräällä Kriittisen korkeakoulun kirjoituskurssilla, toinen ohjaajana toimineista naisista nimitti kynää aseekseen (tämä on tietysti kielikuva, en tarkoita asetta sanan varsinaisessa merkityksessä). Tuo lause tuli tänään mieleeni, sillä myös minun maailmassani kynä on ollut ase. Olen tarttunut kynään aina, kun olen huomannut maailmassa epäoikeudenmukaisuutta.  

Tämä kirjoitus ja The Edge -elokuvan repliikki on omistettu tietyille ihmisille elämässäni, jotka kyllä itse tunnistavat itsensä, olivatpa he sitten Aasiassa, Euroopassa tai missä tahansa muualla.

EDIT:Heinäkuun kappale: Se muistuttaa minua aina elämäni mielenkiintoisimmasta ja antoisimmasta vuodesta.      

https://www.youtube.com/watch?v=TLmQ2vxMbn0