Luin kirjan Nöyrin palvelijanne muutama vuosi sitten, eikä kirja jättänyt minuun mitään lähtemätöntä vaikutusta. Jotkut ehkä ihmettelevätkin miksi kommentoida blogissa näin vanhaa ja selvästi epäajankohtaista kirjaa.
Olen kuitenkin ollut nyt kuunteluoppilaana muutamia viikkoja Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kurssilla, jonka nimi on "Transpacific Asian Popular Culture" ja katsoimme tänään osan kirjaan pohjautuvasta elokuvasta. Ja pakkohan sitä oli kommentoida. Tarkastelen nyt kirjaa / elokuvaa suomalaisesta, hieman aasialaisesti värittyneestä näkökulmasta, olenhan kuitenkin asunut Japanissa puoli vuotta, vaikka ei se oikeasti kauan olekaan.
Nöyrin palvelijanne (ranskaksi Stupeur et tremblements) on ihan hauska leffa. Se on myös satiirina melko onnistunut (toivottavasti se on sellaiseksi tarkoitettu). Ja se on voittanut useita palkintoja, joten siltä sopii odottaa paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin pitänyt siitä erityisesti. Ei se tylsää katsottavaa ole - päinvastoin - mutta minun luokittelussani se menee valitettavasti jälleen kategoriaan "elokuvat, jotka eivät kuvaa japanilaista yhteiskuntaa hyvin". Mikä siinä siis mättää?
En viitsi käyttää tässä aikaa juonen kertaamiseen, koska sen voi kuka tahansa lukea parissa minuutissa Wikipediasta. Totean vain, että elokuva / kirja kertoo belgialaisesta nuoresta naisesta, joka lähtee töihin japanilaiseen suuryritykseen. Sitten kritiikkiin: Se mikä eniten ottaa päähän tässä elokuvassa on se, että päähenkilö esittää korkeasti koulutettua, pätevää ihmistä, josta japanilaiset "syyttä suotta" tekevät naurunalaisen. Japanilaiset esitetään siis kovina ja epähienotunteisina ihmisinä, koska he nauravat päähenkilön tekemille virheille. Mutta minun oli pakko nauraa myös kun päähenkilö luulee GmbH:ta (saksalainen lähin vastine osakeyhtiölle) yrityksen nimeksi. Ei kai kukaan voi tosissaan olla töissä kansainvälisellä liikealalla ja olla tietämättä tuollaista asiaa? Toiseksi, päähenkilön esimies (tai pikemminkin -nainen) esitetään myös epäkohteliaana uraohjuksena, joka "kiusaa" nuorta alaistaan ja "nokkii" häntä esimerkiksi numerotarkkuuden puutteesta. Minusta on kuitenkin naurettavaa esittää tämä jotenkin japanilaisten ominaisuutena. Laskentatoimessa pitää olla tarkka kaikkialla. Sanoo vuosikymmenen kirjanpitäjänä työskennellyt. Vaikka eriäväisyyksiä länsimaisesta ja japanilaisesta kulttuurista varmaankin löytyy monen kirjan tai elokuvan aiheeksi, niin Nöyrin palvelijani ei mielestäni aihetta käsittele erityisen ansiokkaasti, palkinnoista huolimatta. Jäinkin pohtimaan, olisiko elokuva Crazy Rich Asians, joka meiltä jäi teknisen ongelman vuoksi katsomatta, ollut parempi.
Olen kuitenkin ollut nyt kuunteluoppilaana muutamia viikkoja Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kurssilla, jonka nimi on "Transpacific Asian Popular Culture" ja katsoimme tänään osan kirjaan pohjautuvasta elokuvasta. Ja pakkohan sitä oli kommentoida. Tarkastelen nyt kirjaa / elokuvaa suomalaisesta, hieman aasialaisesti värittyneestä näkökulmasta, olenhan kuitenkin asunut Japanissa puoli vuotta, vaikka ei se oikeasti kauan olekaan.
Nöyrin palvelijanne (ranskaksi Stupeur et tremblements) on ihan hauska leffa. Se on myös satiirina melko onnistunut (toivottavasti se on sellaiseksi tarkoitettu). Ja se on voittanut useita palkintoja, joten siltä sopii odottaa paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin pitänyt siitä erityisesti. Ei se tylsää katsottavaa ole - päinvastoin - mutta minun luokittelussani se menee valitettavasti jälleen kategoriaan "elokuvat, jotka eivät kuvaa japanilaista yhteiskuntaa hyvin". Mikä siinä siis mättää?
En viitsi käyttää tässä aikaa juonen kertaamiseen, koska sen voi kuka tahansa lukea parissa minuutissa Wikipediasta. Totean vain, että elokuva / kirja kertoo belgialaisesta nuoresta naisesta, joka lähtee töihin japanilaiseen suuryritykseen. Sitten kritiikkiin: Se mikä eniten ottaa päähän tässä elokuvassa on se, että päähenkilö esittää korkeasti koulutettua, pätevää ihmistä, josta japanilaiset "syyttä suotta" tekevät naurunalaisen. Japanilaiset esitetään siis kovina ja epähienotunteisina ihmisinä, koska he nauravat päähenkilön tekemille virheille. Mutta minun oli pakko nauraa myös kun päähenkilö luulee GmbH:ta (saksalainen lähin vastine osakeyhtiölle) yrityksen nimeksi. Ei kai kukaan voi tosissaan olla töissä kansainvälisellä liikealalla ja olla tietämättä tuollaista asiaa? Toiseksi, päähenkilön esimies (tai pikemminkin -nainen) esitetään myös epäkohteliaana uraohjuksena, joka "kiusaa" nuorta alaistaan ja "nokkii" häntä esimerkiksi numerotarkkuuden puutteesta. Minusta on kuitenkin naurettavaa esittää tämä jotenkin japanilaisten ominaisuutena. Laskentatoimessa pitää olla tarkka kaikkialla. Sanoo vuosikymmenen kirjanpitäjänä työskennellyt. Vaikka eriäväisyyksiä länsimaisesta ja japanilaisesta kulttuurista varmaankin löytyy monen kirjan tai elokuvan aiheeksi, niin Nöyrin palvelijani ei mielestäni aihetta käsittele erityisen ansiokkaasti, palkinnoista huolimatta. Jäinkin pohtimaan, olisiko elokuva Crazy Rich Asians, joka meiltä jäi teknisen ongelman vuoksi katsomatta, ollut parempi.
Varmaan osa vierastamisesta johtuu kulttuurieroista, mutta voi persoonallisuuseroillakin (siis sattumalla ketkä ovat osuneeet joukkoon) olla jokin vaikutus.
VastaaPoista