"East is East, and West is West, and never the twain shall meet"
-Rudyard Kipling
Joinain vuosina tuntuu, ettei leffateatteriin tule yhtään mielenkiintoista elokuvaa ja toisina vuosina taas vaikka kuinka paljon.
Eräs kaveri, joka tietää, että olen Japani-friikki vinkkasi minulle Martin Scorsesen elokuvasta Silence. Kyseisen leffan ikäraja on 16, joten kaikille sitä ei voi suositella sen sisältämien väkivaltaisten kohtausten takia.
Elokuva kertoo kahdesta jesuiittapapista, jotka menevät Japaniin etsimään oppi-isäänsä ja ajautuvat kahinoihin paikallisten kanssa tekemänsä lähetystyön vuoksi. On vaikea sanoa, kuinka todenmukaisen kuvan elokuva antaa tapahtumista. Elokuva pohjautuu kuitenkin kirjaan, jonka on käsittääkseni kirjoittanut japanilainen, joten kyllä siinä ainakin totuuden murunen täytyy olla. Elokuvaa ei voi kuvailla niinkään viihdyttäväksi kuin pikemminkin ajatuksia herättäväksi.
Kerrottakoon nyt siis niille jotka eivät tiedä, että allekirjoittanut on asunut Japanissa 6 kuukautta. Ei tarpeeksi kauan tunteakseen todella paikallisen kulttuurin, mutta kuitenkin tarpeeksi kauan, että sitä alkoi ymmärtää vähän. Siksi voinkin sanoa, että olin hämmästynyt kun elokuvan ensimmäisen puolituntisen aikana näytti siltä, että japanilaiset mukisematta vaihtoivat oman uskontonsa kristinuskoon. Taipuisivatko japanilaiset muka tuollaiseen noin helposti? Se tuntui minusta epätodennäköiseltä, vaikka kyseessä olisi kuinka karismaattinen pappi. Elokuvan edetessä vastakkainasettelu kuitenkin voimistui ja sain vahvistuksen omalle näkemykselleni Japanista. Japanilaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin näennäisesti ystävällisesti. Länsimaalaisen silmään he ehkä ovat myös omaksuneet paljon meidän kulttuuristamme. Kuitenkin väitän, että japanilaisten vuosisatoja vanhat tavat ja uskomukset istuvat aika tiukassa loppupeleissä. Tämä pätee sekä nykyaikaan, että elokuvan perusteella myös 1600-luvun Japaniin. Elokuvan loppupuolella japanilaistunut isä Ferreira sanoo, että Japanissa "ei kasva mikään".
Varmaankin taustastani johtuen en pystynyt asettumaan kristittyjen pappien puolelle, vaikka japanilaiset tässä elokuvassa esitettiin aika verenhimoisina. Japanilainen kulttuuri saattaa näyttäytyä usein aika outona länsimaalaiselle. Valitettavasti tämä elokuva vahvistaa mielestäni tuota outouden vaikutelmaa pikemminkin kuin kaventaisi kuilua meidän ja japanilaisten välillä. Kuitenkin erittäin mielenkiintoinen leffa, jos pystyy aluksi vapautumaan omista ennakkoluuloista.
-Rudyard Kipling
Joinain vuosina tuntuu, ettei leffateatteriin tule yhtään mielenkiintoista elokuvaa ja toisina vuosina taas vaikka kuinka paljon.
Eräs kaveri, joka tietää, että olen Japani-friikki vinkkasi minulle Martin Scorsesen elokuvasta Silence. Kyseisen leffan ikäraja on 16, joten kaikille sitä ei voi suositella sen sisältämien väkivaltaisten kohtausten takia.
Elokuva kertoo kahdesta jesuiittapapista, jotka menevät Japaniin etsimään oppi-isäänsä ja ajautuvat kahinoihin paikallisten kanssa tekemänsä lähetystyön vuoksi. On vaikea sanoa, kuinka todenmukaisen kuvan elokuva antaa tapahtumista. Elokuva pohjautuu kuitenkin kirjaan, jonka on käsittääkseni kirjoittanut japanilainen, joten kyllä siinä ainakin totuuden murunen täytyy olla. Elokuvaa ei voi kuvailla niinkään viihdyttäväksi kuin pikemminkin ajatuksia herättäväksi.
Kerrottakoon nyt siis niille jotka eivät tiedä, että allekirjoittanut on asunut Japanissa 6 kuukautta. Ei tarpeeksi kauan tunteakseen todella paikallisen kulttuurin, mutta kuitenkin tarpeeksi kauan, että sitä alkoi ymmärtää vähän. Siksi voinkin sanoa, että olin hämmästynyt kun elokuvan ensimmäisen puolituntisen aikana näytti siltä, että japanilaiset mukisematta vaihtoivat oman uskontonsa kristinuskoon. Taipuisivatko japanilaiset muka tuollaiseen noin helposti? Se tuntui minusta epätodennäköiseltä, vaikka kyseessä olisi kuinka karismaattinen pappi. Elokuvan edetessä vastakkainasettelu kuitenkin voimistui ja sain vahvistuksen omalle näkemykselleni Japanista. Japanilaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin näennäisesti ystävällisesti. Länsimaalaisen silmään he ehkä ovat myös omaksuneet paljon meidän kulttuuristamme. Kuitenkin väitän, että japanilaisten vuosisatoja vanhat tavat ja uskomukset istuvat aika tiukassa loppupeleissä. Tämä pätee sekä nykyaikaan, että elokuvan perusteella myös 1600-luvun Japaniin. Elokuvan loppupuolella japanilaistunut isä Ferreira sanoo, että Japanissa "ei kasva mikään".
Varmaankin taustastani johtuen en pystynyt asettumaan kristittyjen pappien puolelle, vaikka japanilaiset tässä elokuvassa esitettiin aika verenhimoisina. Japanilainen kulttuuri saattaa näyttäytyä usein aika outona länsimaalaiselle. Valitettavasti tämä elokuva vahvistaa mielestäni tuota outouden vaikutelmaa pikemminkin kuin kaventaisi kuilua meidän ja japanilaisten välillä. Kuitenkin erittäin mielenkiintoinen leffa, jos pystyy aluksi vapautumaan omista ennakkoluuloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti